ROHTONA:

1700-luvulla ahomansikka oli arvostettu rohdos ja itse Linnékin väitti pitävänsä kihtinsä kurissa mansikoiden ja mansikanlehtiteen avulla.

Lönnrot kirjoitti ahomansikan olevan vilvoittava janon sammuttava ja ulostuttava. Sen uskottiin myös estävän luuvaloa. Keuhko- ja kivitautiset ovat havainneet sen parantavan vaikutuksen. Ummeusta varten ahomansikoista valmistettiin keitettä. Mansikanlehtiteetä käytettiin taas ripulin hoitoon. Vettä, jossa mansikoita oli liotettu, on käytetty silmätulehduksen lääkkeenä. Tuoreista mansikoista puristettua voidetta on käytetty erilaisiin ihottumiin ja finneihin.

RUOKA- TAI MAUSTEKÄYTTÖ:

Hiostettuja mansikanlehtiä käytettiin tavallisena teenä.

Varakkaamman väen keskuudessa keitettiin hilloja. Tavallisen kansan keskuudessa perinteisesti marjoja on talven ruokakäyttöä varten säilötty hyvin vähän. Yleensä ne vähät marjat, joita talvea varten säilöttiin, kuivattiin. Marjoja tarvittiin lähinnä rohtokäyttöön.

1800-luvun alussa Palmstruch kasvikirjassaan suositteli juurakoiden siirtämistä puutarhoihin, missä ne tuottaisivat paremmassa maassa suurempaa satoa. Marjan koon kasvaessa maku tosin tuli miedommaksi.