AURINGONHATUN VILJELY

Käyttö ja markkinat

Auringonhattu on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva rohtokasvi, jota on perinteisesti käytetty vastustuskyvyn lisäämiseen ja haavojen hoitoon. 1800-luvulla auringonhattuvalmisteet olivat eniten käytettyjä kasvikunnan lääkkeitä USA:ssa. Suomessa viljely alkoi vuonna 1981 Frantsilan yrttitilalla Hämeenkyrössä. Nykyään viljelyala Suomessa on muutamia hehtaareita. Vuonna 1999 tuli voimaan säännös, jonka mukaan sisäisesti käytettäviä auringonhattutuotteita ei saa valmistaa muualla kuin lääketehtaassa.

Lajikkeet

Echinacea purpurean lisäksi rohdoksena on käytetty kapealehtistä lajia Echinacea angustifolia. Myös paksujuurisen Echinacea pallidan käyttöä rohdostarkoituksiin on tutkittu. Kahden jälkimmäisen talvehtimiskyky Suomen olosuhteissa on huonompi kuin E. purpurean. Siemenliikkeissä myydään lukuisia punaisia ja valkoisia koristetarkoituksiin jalostettuja lajikkeita, joiden sopivuutta rohdosten raaka-aineeksi on testattu Saksassa.

Viljelyedellytykset

Koska punahattu on kotoisin Amerikan preerioilta, se on luontaisesti mannerilmaston kasvi. Suomessa se menestyy hyvinkin erityyppisillä mailla kuten savi- ja hiekkamailla, mutta hyvin kasvaakseen se vaatii vettä läpäisevän kasvualustan. Lisäksi maan pitäisi olla runsasmultainen ja melko myöhään keväällä lämpiävä. Auringonhattu reagoi suoraan typpilannoituksen lisäykseen, mutta toisaalta typpi voi myös pidentää kasvukautta, mikä saattaa heikentää talvehtimista. Luonnonmukaisessa viljelyssä 2 - 3 kg kompostoitua karjanlantaa neliölle on sopiva lannoitus. Talvenkestävyys auringonhatulla on suhteellisen hyvä Etelä-Suomessa, ja Lapissakin se talvehtii hyvin suojattuna, mutta liian kostealla maalla kasvavat kasvit ja varsinkin ensimmäisen vuoden kasvustot ovat herkkiä talvivaurioille.

Lisäys

Auringonhattua lisätään siemenistä taimikasvatuksen kautta. Suorakylvökin on mahdollista, mutta se on tehtävä hyvin aikaisin toukokuun puoliväliin mennessä, jotta taimet kasvaisivat riittävän suuriksi talvehtiakseen. Suorakylvetyn kasvuston pitäminen puhtaana rikkaruohoista vaatii runsaasti työtä. Suomen oloissa siemenet eivät ehdi kypsyä riittävästi, joten ne on ostettava ulkomailta, tavallisimmin Kanadasta. Siemenet itävät yleensä melko hyvin, ja esikäsittelyllä niiden itämistä voidaan nopeuttaa ja parantaa. Jos siemeniä pidetään viisi viikkoa kosteassa 0 - 4 °C:n lämpötilassa, itävyys voi olla 97%. Esikäsittelyä ei kuitenkaan käytetä yleensä kaupallisessa viljelyssä. On todettu, että 2 - 4 vuotta vanhan siemenen itävyys nousee 20 - 40%. Siemenet kylvetään mielellään n. 80 cm3:n potteihin 2-3 kpl kuhunkin. Siemeniä on grammassa n. 250 kpl. Itämisaika kasvihuoneolosuhteissa on 10 - 16 vrk. Taimet ovat istutuskelpoisia 6 - 10 cm:n korkuisina n. 4 - 6 viikon kuluttua. Istutus pitäisi tehdä hallaöiden vaaran jälkeen. Parhaimmaksi istutustiheydeksi on havaittu 6 kpl/m². Taimien istuttaminen harjuun on suositeltavaa.

Hoito

Rikkaruohojen torjunta vaatii muutaman harauksen tai multauksen kasvukauden aikana. Harjujen multaus on hyvä myös maan ilmastuksen kannalta, mutta taimien tulee olla yli 15 cm korkeita, jotteivat ne peity mullan alle. Ensimmäisenä vuonna kehittyvä lehtiruusuke kuolee talven tullen. Toisena vuonna kasvuunlähtö on hidasta, ja koko viljelyala on hyvä liekittää sitä ennen toukokuussa. Multauksen voi tehdä vasta kunnolla kehittyneille taimille. Vakavia tuholaisia tai kasvitauteja ei Suomessa ole havaittu tähänastisessa viljelyssä.

Sadonkorjuu ja käsittely

Auringonhatusta käytetään sekä juuret että koko maanpäällinen osa. Korjuu voidaan tehdä aikaisintaan toisen kasvuvuoden syksyllä elo-syyskuussa, kun kasvit ovat täydessä kukassa. Vihreiden osien korjuussa voidaan käyttää niittokonetta, mutta juuret on korjattava joko käsin tai taimien nostokonetta apuna käyttäen. Maanpäälliset osat katkaistaan n. 15 cm:n korkeudelta ja huonot alalehdet poistetaan. Kasvimassa voidaan käyttää tuoreena, kuivata tai pakastaa jatkojalostuksen tavasta ja ajankohdasta riippuen. Juuret nostetaan kolmannen tai neljännen vuoden syksyllä. Ne varistellaan mullasta, halkaistaan kahteen tai kolmeen osaan ja pestään nopeasti puhtaaksi esim. painepesurilla. On myös mahdollista leikata juurten haarat irti pääjuuresta ja varastoida pääjuuret viileässä talven yli käytettäväksi lisäysmateriaalina keväällä. Näin juurisato pienenee, mutta sitä voidaan saada aikaisemmin ja tasaisemmin. Kaikki sato kuivataan nopeasti ja tehokkaasti +35 - 40 °C:n lämpötilassa.

Satoisuus

Tuoresato on ollut n. 3 kg/ m², kun neliöllä on ollut 6 kasvia (Galambosi). Veli-Matti Lääperin mukaan kukkivan verson kuivattu sato on 4 - 7 tonnia hehtaarilta. Tuoresatona tämä on n. 30 - 70 tn/ha. Kolmantena vuonna kerätty ja kuivattu juurisato on 1 - 3 tn/ha.

Lähteet:

Bertalan Galambosi: Luonnon rohdoskasvien viljely. Mikkeli 1994.
Bertalan Galambosi: Mauste- ja rohdosyrttien luonnonmukainen viljely. Helsinki 1995.
Veli-Matti Lääperi: Rohdos- ja maustekasvit, Tuotannollisen luonnonmukaisen viljelyn ohjekirja. Porvoo 1995.