Haapa

Populus tremula
Salicaceae -heimo (Pajukasvit)

Asp
Aspen
Espe

Piirroskuva suurempana
Valokuva

Yleiskuvaus

Haapa on nopeakasvuinen puu, jota voi tavata koko Suomesta kaikentyyppisistä metsissä joko yksittäispuuna tai pieninä metsikköinä. Tuntureilla se kasvaa maata pitkin matavana pensaana. Kesällä haapa on helppo tunnistaa pienimmässäkin tuulenvireessä havisevista lehdistään. Lehtien liikkuvuus johtuu pitkästä ja voimakkaasti sivuilta litistyneestä lehtiruodista sekä isosta kankeasta lehtilavasta.Talvella haavan tuntomerkkejä ovat latvuksen vankkarakenteisuus ja jäykkyys sekä nuorilla puilla sileän kellanvihreä kuori. Haapa on poppeleiden Populus-suvun ainoa luonnonvarainen laji Suomessa. Lajinimi tremula tarkoittaa värisevää.

Kaksikotisella haavalla hede- ja emikukat ovat eri yksilöissä. Hedepuita on luonnossa tuplasti enemmän kuin emipuita. Kukat muodostuvat huhti-toukokuussa ennen lehtien puhkeamista. Siemenet kypsyvät nopeasti ja ovat jo lähteneet vanutuppuina lentoon, ennen kuin lehdet ovat täydessä koossaan. Hyviä kasvupaikkoja siemenet eivät juurikaan metsästä löydä, ja siementaimia tapaakin lähinnä vain ojanpenkoilta ja erilaisilta aukkopaikoilta. Siemenet säilyttävät itävyytensä erittäin vähän aikaa. Hakkuuaukoille haapa levittäytyy juurivesojensa avulla ja muodostaa siten laajoja samaa perimää olevia kasvustoja. Nämä kasvustot voi erottaa muista haavoista kevätvärin ja syysvärin perusteella: lehteen puhkeavissa puissa samoin kuin syysvärisissä puissa lehtien väriskaala on nimittäin hyvinkin laaja, mutta samaa perimää ja ikää olevat puut ovat saman värisiä.

Tehokkaan vesomisensa vuoksi haapa on ollut ei-toivottu puu hoidetuissa metsiköissä. Negatiivista asennetta on edesauttanut se, että männynversoruosteen kesäitiöt elävät haavassa. Suhtautumista olisi syytä kuitenkin muuttaa, sillä haapa on erittäin tärkeä puu metsäluonnon moninaisuuden säilyttämisessä. Koristeellisena ja nopeakasvuisena puuna sitä voisi suosia myös pihapiirin ympäristössä. Haavan kuori on happamuudeltaan neutraalia, mikä mahdollistaa kasvualustan monille harvinaisille jäkälä- ja sammallajeille, jotka eivät pysty elämään happamilla havupuiden ja koivujen rungoilla. Myös majavat ja jänikset sekä muut pienemmät jyrsijät pitävät ravitsevasta haavan kuoresta. Haavan puuaineskin poikkeaa muista puista ollen kalpeanvaaleaa ja sitkaan pehmeää. Tätä hyödyntävät monet tikat ja niiden jäljessä mm. liito-orava. Ravintonaankin liito-orava käyttää mieluusti haavan silmuja ja versoja. Haavassa eläviä hyönteislajeja on kaikkiaan lähes 300, joista monet ovat harvinaisia.

Käyttö rohtona

Haavasta käytetään rohtona keväällä kerättyjä silmuja ja kuorta sekä tuoreita lehtiä. Nämä osat sisältävät mm. salisiini- ja populiini-glykosideja, salikortiinia, salireposidia ja tremuloidiinia. Haavan salisyylihappojohdannaiset vaikuttavat tulehduksia parantavasti ja kuumetta alentavasti. Silmuista ja nuorten oksien kuoresta tehdyillä uutteilla on hoidettu etenkin Keski-Euroopassa rakko- ja eturauhasvaivoja. Haapaa käytetään usein yhdessä kurpitsansiementen, nokkosen tai kääpiöpalmun kanssa erilaisten virtsaamisvaivojen hoitoon. Ulkoisesti käytettynä haapauutteella voidaan desinfioida ihoa.

Muu käyttö

Pehmeä, joustava ja helposti työstettävä haapapuu on ollut perinteisesti tärkeä rakennusmateriaali mitä moninaisemmille esineille ruokailuvälineistä aina veneiden valmistukseen. Haapioksi nimitettiin yhdestä haapapuusta koverrettua venettä. Nykyisin haavan puuainesta käytetään tulitikkujen, saunan lauteiden sekä myös paperin valmistukseen.