Syra, kräppa
Sorrel
Rumex spp.
Polygonaceae-heimo (Tatarkasvit)
Heipakka, hepoherranlehti, hepohiera, hepohierake, hepohierikkä, hepohierukka, hepohiira, hepohiirakka, hevoisenvirnas, hevonhienakka, hevonhiera, hepohäntä, hevonhäntä, koiransuolake, tulenlentoheinä, tuliheinä, tuliohdake, tuliruoho, virake
Syra, kräppa
Sorrel
Piirroskuva suurempana
Valokuva
Hierakat ovat monivuotisia melko korkeiksi kasvavia pystyvartisia ruohoja. Suomessa tavataan lähes parikymmentä hierakaksi nimettyä lajia, ja lisäksi näiden välillä on lukuisia risteymiä. Osa hierakoista on vesien rannoilla viihtyviä kuten koko Suomessa kasvava vesihierakka (Rumex aquaticus). Kaksi muuta yleistä hierakkalajia, poimuhierakka (valokuvassa) ja hevonhierakka (piirroskuvassa yllä), viihtyvät kuivemmillakin kasvupaikoilla, vaikka nekin ovat alkuperältään rantojen lajeja. Vanha kansa ei liene näitä lajeja toisistaan kummemmin erotellut, ja samoja vanhakantaisia nimityksiä on käytetty niistä molemmista.
Poimuhierakka (Rumex crispus) on merenrantojen kasvi, joka sisämaassa viihtyy ojanvarsilla ja muilla joutomailla Keski-Suomen korkeudelle asti. Lehdet ovat kapeita ja kasvin nimen mukaisesti yleensä poimureunaisia; tosin ne voivat joskus olla myös poimuttomia. Lajinimi crispus tarkoittaa poimuista. Pienet kukat sijaitsevat vihertävissä tai punertavissa latvakukinnoissa, joihin kehittyvät loppukesällä ruskehtavat pähkylät. Pähkylöitä suojaava hedelmänverhiö on kolmiliuskainen, ja yleensä jokaisessa liuskassa on suurehko oranssinruskea nystermä.
Hevonhierakka (Rumex longifolius) on yleinen lähes koko Suomessa. Se viihtyy typpipitoisilla kulttuurikasvupaikoilla hyötyen eläinten laidunnuksesta. Karjan ravinnoksi se ei kelpaa ja voi siten jäädä rauhassa jatkamaan sukua kilpailijoiden kadottua parempiin suihin. Hevonhierakan suuret lehdet ovat leveämmät ja yleensä lievemmin poimuiset kuin poimuhierakan. Jäykkä suora varsi jää talveksi pystyyn talventörröttäjäksi. Vihertävä kukinto on vaatimattoman näköinen, mutta pähkylähedelmien kypsyttyä ulkonäkö muuttuu ruskehtavaksi ja siten näyttävämmäksi. Kasvin suomalainen nimi johtuu ilmeisesti kukinnon yhtäläisyyksistä hevosen hännän kanssa. Tieteellinen lajinimi longifolius tarkoittaa pitkälehtistä.
Keski-Euroopassa rohtona käytetty tylppälehtihierakka (Rumex obtusifolius) kasvaa meilläkin paikoitellen maan lounais- ja eteläosissa. Luonnonvarainen se lienee vain Ahvenanmaalla. Kokonsa ja ulkonäkönsä puolesta se muistuttaa hevonhierakkaa, josta se on kuitenkin helppo erottaa hammaslaitaisten hedelmänverhiöidensä perusteella.
Käyttö rohtona
Erityisesti poimuhierakka on vanha rohtokasvi. Lisäksi Keski-Euroopassa on hyödynnetty rohtona tylppälehtihierakkaa. Rohdoksi käytetään lähinnä juurta, joka vaikuttaa sapeneritystä lisäävästi, ruokahalua parantavasti, limakalvoja supistavasti ja ulostavasti. Vaikutus on peräisin useammasta eri yhdisteestä, joita ovat mm. antrakinoniglykosidit, parkkiaineet, emodiini, rumikiini, kversetiini ja krysofaanihappo. Hierakoilla hoidetaan erityisesti maksan toiminnan häiriöitä ja ummetusta sekä näistä vaivoista johtuvia ihosairauksia. Myös punataudin hoitoon niitä on käytetty. Verta puhdistavan vaikutuksensa vuoksi hierakoiden juurilla on ollut merkitystä kasvainten hoidossa. Siemenet supistavat voimakkaasti limakalvoja, ja niitä onkin käytetty ripulin hoitoon. Lehdillä on runsaan C-vitamiinipitoisuutensa vuoksi ollut merkitystä keripukin lääkkeenä.