Vaccinium uliginosum
Ericaceae -heimo (Kanervakasvit)
Hevosenjuopuka, hevosenmustikka, huolukka, juola, juolas, juolikka, juomikka, juominkainen, juomukka, juopikka, juopukka, juotikka, juovikka, juovikko, juovukka, koiranjuolukka, koiranmarja, koiranmustikka, oivukka, rautapuolikka
Odon
Nothern Bilberry, Bog Whortleberry
Rauschbeere
Piirroskuva suurempana
Valokuva
Juolukkaa voi tavata alkuperäisenä kasvina koko maasta Etelä-Suomen rämeiltä, korvista ja kosteilta kankailta aina Lapin kuivemmille tunturipaljakoille asti. Talvenkestävyys juolukalla on erittäin hyvä. Etelässä juolukka kasvaa lähes metrin korkuiseksi pensaaksi, mutta pohjoisempana se on aivan matala varpu. Kasvi kukkii touko-kesäkuussa valkoisin tai punertavin kukin, joita on 1 - 3 yhdessä tertussa. Kukista kehittyvät pitkänomaiset, hiukan kulmikkaat harmaansiniset marjat, jotka ovat sisältä vaaleat. Ehytlaitaiset hieman sinertävät lehtensä juolukka pudottaa pois talveksi.
Juolukkaa on aliarvostettu käyttömarjana ja pidetty virheellisesti jopa myrkyllisenä. Luulo myrkyllisyydestä saattaa olla peräisin joko samanlaisilla kasvupaikoilla kasvavan suopursun huumaavasta vaikutuksesta tai juolukan marjoilla harvinaisena elävästä loissienestä (Monilinia megalospora), joka muumioittaa marjat. Juolukka sopii erinomaisesti sekamarjaksi mehuihin ja soseisiin. Tosin kotoinen juolukkamme ei ole yhtä maukasta kuin muualla pohjoisella havumetsävyöhykkeellä kasvava. Mustikkaan verrattuna juolukan marjojen väri ja maku ovat vaatimattomammat mutta C-vitamiinipitoisuus useita kertoja korkeampi.
Käyttö rohtona
Katekiiniparkkiaineita sisältävät juolukan marjat ovat samantapaisia vaikutuksiltaan kuin mustikan marjat, eli ne parantavat vatsa- ja suolistovaivoja. Lehtikeitettä on käytetty rohtona samaan tarkoitukseen.