Keltamatara

Galium verum
Rubiaceae-heimo (Matarakasvit)

Emäntäkukka, hanhenvormu, keltakakkara, keltaruoho, maarianpahna, materi, mehiläiskukka, Neitsyt Maarian sänkyheinä, oikea matara, ruumiinheinä, rättänä, sydänriisiheinä

Gulmåra
Lady´s Bedstraw
Gelbes Labkraut

Piirroskuva suurempana
Valokuva

Yleiskuvaus

Keltamatara on monivuotinen ruoho, joka kasvaa alkuperäisenä ja yleisenä Lounais-Suomen merenrantojen kuivilla niityillä. Neulasmaiset lehdet ovat varressa tavallisesti 8-lehtisinä kiehkuroina. Väriltään lehdet ovat kiiltävän tummanvihreät ja alapuolelta harmaakarvaiset; lehtilaidat ovat taakäänteiset. Kullankeltainen kukinto on laaja ja tiheäkukkainen sekä tuoksuva. Se houkuttelee paljolti pölyttäviä hyönteisiä, mm. mehiläisiä. Kukinta-aikaa on heinä-syyskuu.

Keltamatara on alkanut nyttemmin harvinaistua, mihin on syynä ketojen ja muiden joutomaiden vähenemisen lisäksi esteetön risteytyminen valkokukkaisen paimenmataran (Galium album) kanssa. Näillä risteymillä kukinnot ovat harvemmat, vaaleamman keltaiset ja vähemmän tuoksuvat. Sisä-Suomen keltamatarat ovat paljolti näitä risteymiä, joita on levinnyt Suomeen myös itärajan takaa. Vankkavartinen paimenmatara kasvaa muita mataroita kookkaammaksi, jopa yli metrin korkuiseksi. Sillä on tavallisesti 8 lehteä kiehkurassaan kuten keltamatarallakin.

Vanhan tarun mukaan Neitsyt Maria lepäsi tuoksuvilla keltamataraoljilla, mistä johtuvat kasvin Mariaan viittaavat lempinimet. Suomessa kasvia on käytetty ruumisheinänä arkuissa. Suvun tieteellinen nimi Galium tulee kreikan sanasta ´gala´, maito, sillä suvun kasveilla on kyky juoksuttaa maito.

Näköislajit

Kukkivana puhtaan keltamataran voi sekoittaa vain paimenmataran ja keltamataran risteymään (Galium album x verum). Kukattomana tärkein tuntomerkki ovat neulasmaiset lehdet.

Koko Suomessa yleinen ahomatara (Galium boreale) erottuu muista mataroista kolmisuonisten tyvestä leveämpien lehtiensä perusteella, joita on jokaisessa kiehkurassa kaksi lyhyttä ja kaksi pidempää. Muita yleisiä mataria ovat luhta- (Galium uliginosum), ranta- (Galium palustre) ja peltomatara (Galium spurium). Kaiken kaikkiaan Suomessa tavataan toistakymmentä eri mataralajia, joiden erottaminen toisistaan voi tuottaa vaikeuksia. Tuntomerkkeinä käytetään lehtikiehkuroiden lehtien määrän lisäksi kukkateriön ja hedelmien rakennetta.

Käyttö ravintona

Keltamatarasta saadaan oluen maustetta, missä käytössä kasvi on aikaisemmin ollutkin suosittu. Sitä on käytetty myös juuston valmistuksessa, sillä keltamatarasta tehty vahva keitos juoksettaa lämpimän maidon. Samalla juusto saa keltaisen värin.

Käyttö rohtona

Rohtona käytetään kukkivaa versoa, jolla on kouristuksia laukaiseva ja limakalvoja supistava vaikutus. Se myös lisää virtsaneritystä. Ulkoisesti keltamataraa voi käyttää teenä ja jauheena haavojen ja ihottumien hoitoon. Keltamataralla on parannettu myös karjan verivirtsaisuutta.

Muu käyttö

Värikasvina keltamatara on hyvinkin tunnettu, sillä juuresta saadaan kauniin tiilenpunaista väriä. Juuret on kerättävä ennen kukkimista, ja ne säilyvät kuivattuina useita vuosia. Samaa väriä saadaan myös ahomatarasta (Galium boreale). Keltamatara sopii hyvältä tuoksuvana ruohona myös patjojen täytteeksi.