Ketohanhikki

Potentilla anserina
Rosaceae-heimo (Ruusukasvit)

Hanhenjalka, hanhenruoho, hopeayrtti, kanankrassi, kiroheinä, leiniruoho, ruusunruoho, suoniruoho, särkyruoho, tulikukka

Gåsört
Silverweed
Gänsefingerkraut

Piirroskuva suurempana
Valokuva

Yleiskuvaus

Ketohanhikki on matala monivuotinen ruoho, joka viihtyy avoimilla ja mielellään tallatuilla paikoilla kuten pihoilla, laitumilla ja tienvarsilla. Se kuuluu merenrantojemme alkuperäiseen kasvillisuuteen. Yleinen se on merenrantojen lisäksi myös Lounais- ja Etelä-Suomen joutomailla. Ketohanhikilla on rönsyilevä maanmyötäinen kasvutapa; rönsyjen nivelkohtiin kasvaa uusia lehtiruusukkeita. Lehdet muistuttavat pihlajan lehtiä: niissä on 7 - 12 paria erillisiä lehdyköitä, joiden reunat ovat terävähampaiset. Päältä lehdet ovat harmaanvihreät ja alapuolelta harmahtavanvalkoisen silkkikarvan peitossa. Tosin hopeanhohtoista karvaa voi joskus olla myös lehtien yläpinnalla. Lehtiensä perusteella kasvi on helppo erottaa muista saman suvun lajeista. Ketohanhikin kukkavarret lähtevät lehtihangoista, ja kirkkaankeltaiset n. 2 cm leveät kukat sijaitsevat yksitellen varsien latvoissa. Kukinta-aikaa on kesä-elokuu. Merenrantaniityillä kasvaa ketohanhikin alalaji merihanhikki (Potentilla anserina subsp.egedii), jolla lehdykkäpareja on 3 - 6 ja lehdyköiden alapuolet ovat karvattomat tai harvakarvaiset.

Tallausta hyvin kestävänä kasvina ketohanhikki sopii hyvin myös puutarhan peittokasviksi. Se menestyy sekä valossa että varjossa ja kuivassa yhtä hyvin kuin kosteassa maaperässä. Voimakkaan kasvunsa avulla se peittää helposti pienemmät kasvit alleen. Suvun tieteellinen nimi Potentilla onkin johdos latinan sanasta ´potens´, voimakas. Nimi viitannee lähinnä suvun kasvien voimaan rohtoina. Lajinimi anserina taas viittaa latinan sanaan ´anser´, hanhi. Myös ruotsin kielessä kasvi on nimetty hanhenyrtiksi, ´gåsört´. Alkuperäisillä kasvupaikoillaan merenrannoilla ketohanhikki kasvaakin hanhien laiduntamilla alueilla.

Käyttö ravintona

Ketohanhikin keltaisia mukulamaisia varastojuuria voi käyttää juurikasvien tapaan ruuanvalmistuksessa. Ne kasvavat lyijykynän paksuisiksi ja maistuvat palsternakalle ja porkkanalle. Kuivattuina ja jauhettuina ne sopivat myös puuroihin ja leivontaan. Varsinkin Englannissa ja Kreikassa on hyödynnetty juuria pula-aikoina. Nuoria lehtiä voi käyttää pinaatin tavoin ruuanvalmistuksessa.

Käyttö rohtona

Ketohanhikista käytetään rohtona maanpäällistä kukinta-aikaan kerättyä versoa. Se sisältää runsaasti ellageeni-tyyppisiä parkkiaineita, joilla on limakalvoja supistava vaikutus. Tästä syystä ketohanhikki sopii teen tai uutteen muodossa ripulirohdoksi sekä kurlausvesissä ientulehdusten hoitoon. Rohdos edistää myös haavojen umpeutumista. Kouristuksia laukaisevan vaikutuksensa vuoksi ketohanhikkia on käytetty myös kuukautis- ja suolistovaivojen hoitoon.

Muu käyttö

Parkkiaineita sisältävä ketohanhikin juurakko soveltuu nahkojen parkitsemiseen.