Kumina

Carum carvi
Apiaceae-heimo (Sarjakukkaiskasvit)

Koirankumina, kuminaheinä, kuminankukka, kuminaruoho, kuninkaanputki, ryytiputki

Kummin
Caraway
Kümmel

Yleiskuvaus

Kumina on vanha ihmisen seuralainen, jota ei voida lukea luonnonvaraiseen kasvillisuuteen kuuluvaksi, vaikka se lieneekin saapunut maahamme jo esihistoriallisten asukkaiden mukana. Sitä voi tavata yleisenä ja paikoin runsaanakin Etelä- ja Keski-Suomen pientareilta, tienvarsilta, pihoilta ja niityiltä. Pohjois-Suomessa se kasvaa lähinnä vanhojen pihojen lähistöllä. Luonnossa kumina on vaatimattoman matala, eikä sitä ole helppo huomata. Hyvässä maassa kasvaessaan siitä voi tulla jopa metrin korkuinen. Kuminan kotiseutu on ilmeisesti Mustanmeren tienoilla, mutta ihminen on levittänyt sen kaikkiin maanosiin. Kuminan tieteellinen nimi Carum viittaa joko Vähä-Aasiassa olevaan Karienin maakuntaan, josta kuminan on luultu olevan kotoisin tai antiikin Kreikassa kasvaneeseen "karon"-nimiseen putkikasvilajiin, joka muistutti kuminaa. Arabit arvostivat kuminaa mausteena ja antoivat sille nimen "karauya" tai "karawiya". Tästä on johdettavissa latinankielinen lajinimi carvi sekä englanninkielinen nimi caraway.

Kumina on kaksivuotinen sarjakukkaiskasvi: ensimmäisenä kesänä muodostuu lehtiruusuke ja porkkanamainen juurakko, toisena kesänä kasvi kukkii. Kukkimisen jälkeen kasvi kuolee. Tosin jotkut yksilöt voivat kasvaa kukkimatta useita vuosia. Kuminan kukat ovat yleensä valkoisia mutta joskus myös vaaleanpunaisia. Kukissa oleva eteerinen öljy sisältää pääasiassa limoneenia. Kun kullanvihreät lohkohedelmät muodostuvat, niiden eteeriseen öljyyn alkaa syntetisoitua myös karvonia, jonka pitoisuus kasvaa kypsymisen edetessä ja hedelmien muuttuessa harmaanruskeiksi. Kypsien hedelmien vaaleissa öljytiehtyeissä oleva väritön kirpeä öljy on pääasiassa karvonia, jonka voimakkaan aromin perusteella kuminan siemenet on helppo tunnistaa. Suomalaisen kuminan haihtuvan öljyn pitoisuus on suurempi kuin muualta tuotetun. Suomalainen luonnonvarainen kumina on ollut kuuluisaa mm. Tanskassa, minne sitä ostettiin paljon viinojen mausteeksi. 1800-luvun lopulla Suomesta vietiin ulkomaille satoja tonneja kuminaa vuosittain.

Jos kuminaa ei löydä luonnosta, sitä kannattaa siirtää omaan pihaan kasvamaan. Helpointa on kylvää siemenet suoraan maahan syksyllä. Jatkossa kasvi siementää itse itsensä; on vain pidettävä huoli siitä, että muut kasvit eivät tukahduta sitä. Kuminan juuria voi varastoida kellarissa ja istuttaa ruukkuun keväällä, jolloin lehdistä saa maustetta ja salaattiainesta jo hyvin aikaisin.

Näköislajit

Kuminalla on useita matkijoita, ja kasvi on ehdottomasti tunnettava, jos sitä aikoo suuhunsa laittaa. Jos kuminan sekoittaa koiranputkeen (Anthriscus sylvestris) tai siankärsämöön (Achillea millefolium), siitä ei vahinkoa tule. Toisin on asian laita, jos erehtyy keräämään hukanputkea (Aethusa cynapium) tai myrkkykatkoa (Conium maculatum). Hukanputki kasvaa eteläisessä Suomessa ja muistuttaa lehdiltään persiljaa. Useissa kielissä siitä käytetäänkin persilja-nimitystä: Saksassa se on koiranpersilja, Englannissa hullunpersilja ja Ruotsissa villipersilja. Keski-Euroopassa se aiheuttaa yleisenä kasvaessaan useita myrkytyksiä vuosittain. Myrkkykatko kasvaa harvinaisena Etelä-Suomen vanhoilla asutusalueilla ja on tappavan myrkyllinen. Se muistuttaa eniten koiranputkea. Erottavina tuntomerkkeinä ovat paha haju ja varren alaosan punatäpläisyys, mistä juontuu sen vanha nimi, täplikäs katko. Eniten kumina muistuttaa koiranputkea, josta sen erottaa siemenvaiheessa tylpempien ja kaarevampien siementensä avulla, joissa on tyypillinen kuminan tuoksu ja maku.

Roomankuminan eli maitokuminan (Cuminum cyminum) siemeniä kutsutaan joskus myös kuminaksi. Roomankumina on yksivuotinen sarjakukkaiskasvi, jolla on hienoliuskaiset lehdet ja valkeat kukat; hedelmät muistuttavat kuminan hedelmiä. Se on kotoisin Niilin yläjuoksun alueilta. Raamatussa mainittu kumina, josta maksettiin kymmenyksiä, tarkoittaa juuri roomankuminaa. Nykyisin sitä viljellään lähinnä Intiassa, Kiinassa, Lähi-Idässä ja Välimeren alueella. Roomankuminaa käytetään paljon curry- ja chili-mausteseoksissa. sekä kuminan tapaan leivissä ja juustoissa. Kumina on monin paikoin syrjäyttänyt roomankuminan. Roomankuminaakin on käytetty rohtona ilmavaivoihin ja ripuliin. Koptilaista kuminaa (Carum copticum, Carum ajowan) kasvaa Intian alueella. Sitäkin käytetään kuminan tapaan mausteena ja rohtona.

Käyttö ravintona

Kuminaa viljeltiin jo kivikaudella. Sitä pureskeltiin suussa, jotta raakana syöty liha sulaisi paremmin. Myös roomalaiset sotilaat tunsivat kuminan ja pureskelivat sitä raikastaakseen hengitystään ja parantaakseen ruuansulatustaan. Kuminaa on pidetty taikakasvina, joka suojaa pahoilta hengiltä. Egyptiläiset käyttivät kuminaa muiden mausteiden keralla vainajien muumioimiseen. Vielä 1600-luvulla kuminan juuri oli yleisesti suosittu keittojuures; sitä voi käyttää samoin kuin porkkanaa tai palsternakkaa. Norjassa tunnetaan edelleen ruokalajina kuminakeitto, jota tehdään sekä kuminanjuurista että -lehdistä. Kuminanlehtikeitossa on mieto porkkanamainen maku.

Kuminan käytön voi aloittaa jo aikaisin keväällä nyppimällä lehtiä salaattiin, pataruokiin tai perunoiden sekaan. Tärkeä mauste kumina on kaaliruuissa, hapankaalissa, papuruuissa, leivissä ja juustoissa. Suomessa kuminan käyttö mausteena on ollut yleisempää rannikolla kuin Itä-Suomessa. Monissa aperitiiviviinoissa, kuten akvaviitissa, käytetään kuminaa. Kuminalla maustettuja alkoholeja ei pidä nauttia liikaa, sillä alkoholin lisäksi myös eteerinen kuminaöljy voi aiheuttaa maksavaurioita. Kumina on tärkeä mauste säilyke- ja makkarateollisuudessa.

Ruokaohjeet

Käyttö rohtona

Rohdoksena käytetään kuminan lohkohedelmiä. Kumina laukaisee maha- ja suolikanavan sekä sappitiehyeiden kouristuksia ja vähentää ilmavaivoja. Vaikutus perustuu eteerisen öljyn sisältämään pääkomponenttiin karvoniin, joka on kouristuksia laukaisevaa. Samaista karvonia on myös esim. juolavehnän juuressa ja vihermintussa. Nykylääketiedekin tunnustaa kuminan suolistoa rauhoittavat, ilmavaivoja poistavat sekä ruokahalua lisäävät vaikutukset. Kumina lisää myös imettävien äitien maidoneritystä. Ulkoisesti kuminaa on käytetty uutteena reumaattisiin särkyihin ja hammassärkyihin. Kuminan eteerinen öljy tuhoaa pieneliöitä (mm. Aspergillus- ja Candida-sieniä).

Viljelyohjeet

Kansanperinne