KYNTELIN viljely

Käyttö ja markkinat

Yksivuotinen kesäkynteli (Satureja hortensis) ja monivuotinen talvi- eli vuorikynteli (Satureja montana) ovat kotoisin Välimeren alueelta. Kyntelien maku muistuttaa pippuria ja niitä kutsutaankin pippuriyrteiksi. Pääasiallinen käyttötarkoitus on ruokien maustaminen, mutta myös lääketeollisuus käyttää kynteliä. Eniten kynteleitä viljellään Espanjassa, Jugoslaviassa, Ranskassa ja Unkarissa. Niistä tislattua eteeristä öljyä tuotetaan vuosittain 1500 kg.

Viljelyedellytykset

Kyntelit viihtyvät lämpimässä ja kuohkeassa maassa. Niille riittää normaali kastelu ja normaali kompostilannoitus 2 - 3 kg/ m². Kesäkynteli kuuluu helpoimmin viljeltäviin yrtteihin. Kasvutavaltaan se on vähälehtisempi ja pystykasvuisempi kuin talvikynteli, joten se on helpommin korjattavissa koneellisesti. Sitä voi myös kasvattaa ikkunalla ainakin keväällä ennen avomaakauden alkua. Talvikyntelin talvenkestävyys on Suomessa huono.

Lisäys

Kesäkyntelin siemenet kylvetään toukokuun puolivälissä suoraan avomaalle 1 - 2 cm:n syvyyteen. Maan lämpötilan pitäisi olla 8 - 10 °C. Taimiväliksi sopii 25 - 35 cm ja riviväliksi 30 cm. Siementarve on n. 80 g/a. Muovikate lisää satoa kylminä kesinä. Tasamaalle taimia tulee 12 kpl/ m², muovikatteeseen 9 - 12 kpl/ m2 ja harjuun 6-10 kpl/ m². Taimet voi myös esikasvattaa kylvämällä siemenet toukokuussa ruukkuihin (5 x 5 cm) ja istuttamalla taimet avomaalle kesäkuussa 4 - 5 viikon taimikasvatuksen jälkeen. Jos haluaa tuoretta kesäkynteliä koko kesäksi, kannattaa tehdä uusintakylvö muutaman viikon päästä edellisestä.

Talvikynteli vaatii taimikasvatuksen. Siemenet kylvetään maalis-huhtikuussa ja taimet istutetaan avomaalle toukokuun lopulla. Musta muovi on viljelyssä eduksi. Talvikyntelin talvehtiminen on aina epävarmaa, ja kasvit onkin syytä suojata syksyllä kasvuturpeella. Keväällä lumen sulaessa ja auringon paistaessa maan kastelu lämpimällä vedellä ja versojen peittäminen estävät kasvien kuivamista. Jos on mahdollista, osa talvikynteleistä kannattaa talveuttaa ikkunalla viileässä valoisassa paikassa. Keväällä niistä voi ottaa pistokkaita, ja ne voi istuttaa takaisin kasvimaalle 6 - 8 cm:n pituisiksi leikattuna.

Hoito

Rikkaruohot torjutaan liekittämällä tai haraamalla. Vähän yli 10 cm:n korkuisina taimia voi hieman mullata. Kynteli versoo paremmin, jos latvat katkoo muutaman lehtiparin korkeudelta. Taudit ja tuholaiset eivät kynteliä juurikaan vaivaa. Kylvön jälkeinen kuivuus saattaa hidastuttaa itämistä ja taimettumista.

Sadonkorjuu ja käsittely

Kun versoja leikataan kesällä käyttöön, niihin täytyy jättää 2 - 4 lehtiparia jatkokasvun turvaamiseksi. Pääsato korjataan heinä-elokuussa joko ennen kukintaa tai täyden kukinnan aikaan. Jos korjuu viivästyy, lehdet punertuvat, siemeniä tulee mukaan ja alalehdet saattavat homehtua. Pienet alat voi korjata käsin saksilla, suuremmat alat täytyy niittää. Leikkuussa jätetään n. 10 cm:n sänki. Korjatulla tuoreella sadolla ei ole lämpenemisvaaraa, joten sitä voi säilyttää vuorokauden tai pari viileässä ennen kuivatusta. Kuivatuslämpötila saa olla korkeintaan +35 °C.

Kyntelin siemensato tuleentuu epätasaisesti. Se korjataan joko käsin esim. leikkaamalla kukkivat siemenvarret pressujen tai sanomalehtien päälle kuivamaan. Toinen vaihtoehto on levittää muovit rivien väliin ja antaa siementen kypsyä kasvavissa kasveissa. Siemenet varisevat muoveille, joilta ne saadaan talteen, elleivät ne katoa eläinten suihin sitä ennen.

Satoisuus

Kesäkyntelin suorakylvetyistä siemenistä saatu tuoresato on vaihdellut eri osissa Suomea 0,10 kg:sta / m² 2,5 kg:aan/ m². Taimina istutetuista kynteleistä saadaan n. 0,2 kg suurempi sato neliöltä. Keskimääräinen tuoresato on n. 1 kg/ m² eli 100 kiloa aarilta. Veli-Matti Lääperin mukaan tuoresato on 50 - 150 kg/a, mikä vastaa 10 - 30 kg:n kuivasatoa aarilta. Siemensato on 3 - 15 kg/a.

Lähteet:

Bertalan Galambosi: Mauste- ja rohdosyrttien luonnonmukainen viljely. Helsinki 1995.
Seija Hälvä: Mausteita omasta maasta. Rauma 1986.
Ulla Lehtonen: Ullan maustekasvimaa. Keuruu 1989.
Veli-Matti Lääperi: Rohdos- ja maustekasvit, Tuotannollisen luonnonmukaisen viljelyn ohjekirja. Porvoo 1995.
Ursula Pelttari: Ryytimaa. Juva 1995.