Niittyhumala

Prunella vulgaris
Lamiaceae-heimo (Huulikukkaiskasvit)

Ahoniittyhumala
Ampiaiskukka, arohumala, humalaheinä, imeliäiskukka, kimalaiskukka, kirjava apilas, kurjenkäpy, käpykukka, köyhänhumala, lieriäinen, maa-apila, mehiläiskukka, mettiskukka, musta-apelias, napariisheinä, siniapila, sininen mettiskukka, puntarpää, tervanoriheinä, urpuruoho

Brunört
Self-heal

Piirroskuva suurempana
Valokuva

Yleiskuvaus

Niittyhumala on monivuotinen matalahko ruoho, jonka tiiviin tähkämäiset sinipunaiset (joskus valkoiset) latvakukinnot loistavat niityillä heinä-elokuussa. Ruskeaksi lakastuneina kukinnot muistuttavat humalan emitähkiä, mistä johtunee kasvin suomalainen nimi. Niittyhumalan levinneisyys maapallolla on laaja käsittäen niin Euroopan, Aasian kuin Amerikankin. Suomessa sitä voi tavata koko maasta aivan pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Etelä- ja Keski-Suomessa se on yleinen. Alkuperäisiä kasvupaikkoja ovat rannat, kosteat lehdot ja korvet sekä lähteiköt, mutta kasvilla on kyky sopeutua mitä moninaisimpiin kasvualustoihin. Leviäminen on tehokasta rönsyjen avulla, ja niittyhumala muodostaakin usein laajoja mattomaisia kasvustoja. Laidunnus, kaskeaminen ja metsien hakkaaminen ovat auttaneet sen leviämistä tehokkaasti. Pihanurmikollekin kasvi leviää helposti itsestään, mutta nurmikon tehokas leikkaus ei anna sille mahdollisuutta esitellä hienoja kukintojaan. Linne´n antama tieteellisen sukunimi Brunella (nykyisin Prunella) on johdos kasvin saksankielisestä nimestä Braunelle. Nimi viittaa kasvin ruskeisiin kukintoihin.

Näköislajit

Tavallista niittyhumalaa kookkaampi on koristekasvina viljelty isoniittyhumala (Prunella grandiflora), josta on olemassa useita erivärisiä lajikkeita. Kukinnot eroavat selvästi niittyhumalan kukinnoista, sillä isoniittyhumalalta puuttuvat kukinnon alapuoliset tukilehdet. Koristekasvina kasvatetaan myös tarhaniittyhumalaa (Prunella x webbiana), joka on kahden eri niittyhumalalajin risteymä. Sillä on muista niittyhumalista poiketen syväliuskaiset lehdet. Myös tarhaniittyhumalasta on eri värisiä lajikkeita.

Käyttö ravintona

Niittyhumalan nuoria lehtiä voi käyttää pieninä määrinä salaatteihin, keittoihin ja muhennoksiin.

Käyttö rohtona

Niittyhumalasta tehty tee auttaa kurlattuna kurkkukipuun sekä suun ja nielun tulehduksiin. Kasvin muserrettuja lehtiä tai kuivatusta kasvista tehtyä uutetta on käytetty haavojen hoitoon antiseptisuutensa ja verenvuotoa tyrehdyttävän ominaisuutensa vuoksi. Tähän viittaa myös kasvin englanninkielinen nimi (self-heal, itse parantava). Niittyhumalalla on limakalvoja ja ihohuokosia supistava sekä tulehduksia parantava vaikutus. Sitä käytetäänkin erilaisten ihovaivojen hoitoon. Vaikuttavina aineina kasvissa ovat mm. parkki- ja karvasaineet sekä eteerinen öljy. Kansanlääkinnässä se on ollut lisäksi vatsa- ja suolistovaivojen rohto. Uusimpien tutkimusten mukaan niittyhumala estää virusten toimintaa ja hidastaa mm. HIV-infektion leviämistä.

Varoitukset

Niittyhumala sisältää myrkyllisiä alkaloideja, joten sitä on käytettävä varoen.

Viljelyohjeet