Brakved
Buckthorn
Faulbaum
Rhamnus frangula, Frangula alnus
Rhamnaceae-heimo (Paatsamakasvit)
Korpipaatsama
Heisipuu, koiranhöysi, koirankusipuu, ojakka, paatain, paatama, paaterma, paatsain, paatsas, paatsin, paattama, pahjatin, pahtana, pajahdin, pajahka, pajahtama, pajahtin, pajakas, pajake, pajakka, pajatin, pajatsi, pajatsin, pajatti, pakatsin, pakatsu, patsama
Brakved
Buckthorn
Faulbaum
Piirroskuva suurempana
Valokuva
Korpipaatsama on harva- ja pystyoksainen pensas, joka saattaa kasvaa 5 - 8 metriä korkeaksi puuksikin. Se on alkuperäinen kasvi Suomessa ja yleinen Oulun korkeudelle saakka. Luonnossa se viihtyy ravinteikkailla kosteilla kasvupaikoilla kuten rannoilla, soilla ja lehdoissa. Paatsamalle on ominaista sivuoksien kasvaminen lähes vaakasuoraan. Kiiltävät lehdet sijaitsevat lehdissä vuorottain; ne ovat reunoiltaan ehyet ja lievästi poimuiset. Pienet kellanvihreät, tähtimäiset kukat muodostuvat lehtihankoihin, ja niitä näkee puissa kesäkuulta aina syyskuulle asti. Herneen kokoiset luumarjat ovat ensin vihreät, sitten punaiset ja kypsänä mustat. Samasta kasvista voi löytää sekä kukkia että kolmenvärisiä marjoja. Poikkeuksellista on, että korpipaatsaman siementen itäessä sirkkalehdet jäävät maan alle siementen sisään.
Lounaissaaristossa ja Ahvenanmaalla kasvava orapaatsama (Rhamnus cathartica) poikkeaa ulkonäöltään melkoisesti korpipaatsamasta piikkisine oksineen ja hammaslaitaisine lehtineen. Aiemmin se luettiinkin kuuluvaksi omaan sukuunsa. Orapaatsama kasvaa 2 - 4 metriä korkeaksi pensaaksi. Sen marjat ovat aluksi vihreät ja kypsinä mustat. Laiduntamisen vähentyminen on heikentänyt kasvin menestymistä saaristossa, joten se on harvinaistumassa. Orapaatsamaa on kasvatettu myös koristepensaana, ja vieläkin sitä voi löytää vanhoista kartanopuistoista. Se on talvenkestävä Oulun korkeudelle saakka.
Korpipaatsamastakin on olemassa jalostettuja lajikkeita koristepensaiksi. Näitä ovat mm. liuskalehtinen huntukorpipaatsama (Rhamnus frangula´Asplenifolia´) ja kapeakasvuinen aidanteeksi sopiva lajike ´Columnaris´. Myös tavallinen korpipaatsama on tyylikkään näköinen koristepensas tai -puu märille kasvupaikoille.
Molemmat paatsamat ovat myrkyllisiä sisältämiensä glykosidien vuoksi. Myrkkyä on kaikissa kasvin osissa, eikä se häviä muutoin kuin kuivattamalla. Tuore kuori haisee epämiellyttävälle ja maistuu kitkerältä. Siitä johtuu korpipaatsaman kansanomainen nimitys koirankusipuu.
Käyttö rohtona
Rohtona käytetään paatsamien rungon ja oksien kuivattua kuorta. Sitä kerätään varhaiskeväällä muutaman sentin paksuisista oksista ja varastoidaan vähintään vuosi ennen käyttöä. Kuivattu kuori sisältää lukuisia eri antrakinoniglykosideja, mm. franguliinia. Franguliinin hajoamistuote emodiini ärsyttää paksusuolen seinämää, mikä lisää suolen liikettä ja vaikuttaa ulostavasti. Rohto sopii vain ummetuksen tilapäiseen hoitoon, sillä jatkuva käyttö johtaa riippuvuuteen. Orapaatsamasta on käytetty ulostuslääkkeenä kuoren lisäksi myös kypsiä kuivattuja siemeniä ja marjoista puristettua mehua. Paatsaman kuori ja hedelmät kuuluvat lääkeluetteloon, joten rohdosten valmistus on mahdollista ainoastaan lääketehtaissa ja myynti apteekeissa.
Pohjoisamerikkalaisen purshin paatsaman eli sagradan (Rhamnus purshianus) kuorella on samanlainen ulostava vaikutus kuin suomalaisilla lajeilla. Intiaanit antoivat kasville nimen "pyhä kuori". Luonnonvaraisilla kasvupaikoiltaan Pohjois-Amerikan havumetsistä sitä on kerätty niin paljon, että se on paikoittain harvinaistunut. Nykyisin purshin paatsamaa viljellään rohtojen raaka-aineeksi. Myös se kuuluu lääkeluettelon kasveihin.