Pietaryrtti

Tanacetum vulgare
Asteraceae-heimo (Asterikasvit)

Hautaruusu, kehräpäivänkakkara, kiroraani, knappikukka, madonsiemenkukka, matoryyti, napheinä, nappikukka, nuppikukka, nurkkafaari, pihlajaruusu, pyörtänöruoho, refaani, rehvaana, rehvaani, rehvana, retvana, seffertti, treffaani, trenkfaana, tunkiofaaria

Renfana
Tansy
Rainfarn

Piirroskuva suurempana
Valokuva

Yleiskuvaus

Pietaryrtti on monivuotinen noin metrin korkuiseksi kasvava jäykkävartinen ruoho. Sen luontaista kasvualuetta ovat Eurooppa ja Aasia; Suomessa se on yleinen maan etelä- ja keskiosissa Oulun korkeudelle asti. Pietaryrtti on ollut meillä alunperin kivikkoisten merenrantojen asukki, mutta se on levittäytynyt tehokkaasti myös sisämaan joutomaille ja niityille. Sitä on viljelty ennen sekä rohto-, mauste- että koristekasvina, ja monin paikoin sitä tapaakin viljelyjäänteenä. Kuivuutta hyvin kestävänä kasvina se säilyy kasvupaikallaan huonoissakin olosuhteissa ja valtaa lisää tilaa maavarsiensa avulla.

Pietaryrtin puolipallomaiset keltaiset kukkamykeröt ovat tasalatvaisena huiskilona. Kukissa ei ole lainkaan kielimäisiä laitakukkia, vaan ne muodostuvat pelkistä torvimaisista kehräkukista, joista laitimmaiset ovat emikukkia. Kukinta-aikaa on heinä-syyskuu. Voimakastuoksuiset lehdet ovat syvään pariliuskaiset ja sahalaitaiset.

Puutarhan kuiville ja vähäravinteisille paikoille pietaryrtti on oiva kasvi. Koristekasvina viljellään lisäksi kähärälehtistä pietaryrttiä (Tanacetum vulgare f. crispum), jonka tuuheat versot ovat koristeelliset mutta kukinta vaatimattomampi kuin luonnonvaraisella muodolla. Koristekasveista löytyy myös harvinaisempi jättipietaryrtti (Tanacetum macrophyllum), jonka keltakeskustaiset kukat valkoisine laitakukkineen muistuttavat eniten kärsämöitä. Suvun nimi Tanacetum tullee kreikan sanasta "athanasia", mikä tarkoittaa kuolemattomuutta. Pietaryrttiä onkin käytetty paitsi hautajaiskukkana myös ruumiiden palsamoinnissa.

Käyttö ravintona

Pietaryrttiä on käytetty karvaana mausteena oluessa ja viinassa sekä mm. englantilaisissa pannukakuissa, joita on syöty pääsiäisen aikaan muistuttamaan Kristuksen kärsimyksistä. Nykyisin käyttöä mausteena ei suositella kasvin myrkyllisyyden vuoksi.

Käyttö rohtona

Rohtona käytetään pääasiassa kukkamykeröitä mutta myös lehtiä ja siemeniä. Kukissa on haihtuvaa öljyä n. 1,5%. Vaikuttavana aineena on haihtuvan öljyn sisältämä tujoni, jonka pitoisuus vaihtelee hyvinkin paljon eri kannoilla ollen suurimmillaan jopa 70% haihtuvan öljyn pitoisuudesta. Tujonilla on ruuansulatusta edistävä vaikutus. Se myös lisää verenkiertoa lantion alueella edistäen kuukautisia ja vaikuttaen abortoivasti. Lisäksi tujoni tuhoaa suolistoloisia, mistä syystä pietaryrttiä onkin myyty apteekeissa matolääkkeeksi. Pieninä annoksina kasvi on tehokas sukkulamatojen torjunnassa. Kasvista saadulla öljyllä sekä myös kasvin keitteellä on hoidettu ulkoisesti reumaoireita.

Varoitukset

Pietaryrtin sisältämä tujoni on myrkyllistä: myrkytysoireina ovat kouristukset, huimaus ja jopa kuolema. Kasvilla on myös abortoiva vaikutus. Koska tujonia runsaasti sisältäviä pietaryrtin kantoja ei pysty erottamaan ulkonäön perusteella, kasvin käyttöä omin päin ei suositella. Erityisesti odottavien äitien on syytä välttää kasvia.

Muu käyttö

Pietaryrttiä on perinteisesti käytetty hyönteisten torjuntaan. Sillä on häädetty pois kärpäsiä ja hyttysiä sisätiloista sekä torjuttu koita ja syöpäläisiä. Sitä voi istuttaa puutarhaankin torjumaan tuholaisia, ja siitä voi valmistaa torjunta-ainetta tuholaisia ja kasvitauteja vastaan. Kuivakukkana pietaryrtti säilyttää hyvin kukkiensa värin. Värikasvinakin pietaryrtillä on ollut merkitystä: lehdistä ja juurista saadaan vihreää väriä ja kukista keltaisen eri sävyjä. Kasvia on käytetty myös tupakan korvikkeena.