Pujo
Artemisia vulgaris
Asteraceae -heimo (Asterikasvit)
Maruna
Hepohäntä, häränhäntä, koturi, maruna, miespujo, pujoheinä, pujojuuri, pujolainen, pöhöheinä, tuliheinä, villikoiruoho
Gråbo
Mugwort
Beifuss
Piirroskuva suurempana
Valokuva
Yleiskuvaus
Pujo on monivuotinen jopa kaksimetriseksi kasvava ruoho. Se kukkii elo-lokakuussa punaruskein harmahtavavanukkeisin mykerökukinnoin, jotka ovat tiheinä terttuina varsien latvoissa. Yhdessä ainossa kasvissa saattaa olla lähes 6000 mykeröä ja niissä yhteensä 50 000 kukkaa. Pujo on pahimpia siitepölyallergian aiheuttajia, sillä se tuottaa valtavan määrän siitepölyä, joka tuulen mukana leviää tehokkaasti. Pujoa yritetään paikoin hävittääkin taajamien joutomailta. Suomessa pujo kasvaa yleisenä Oulun korkeudelle asti, mutta pohjoisempana se on harvinainen. Kasvupaikkoja ovat kuivat tienvarret, joutomaat ja niityt. Pujon lakastuneiden varsien pähkylähedelmät ovat tärkeä ravintolähde monille linnuille talvella.
Suvun nimi Artemisia viittaa roomalaiseen neitsyiden ja synnyttäjien suojelusjumalatar Artemiseen, joka oli myös metsästyksen jumalatar. Suvun kasveilla onkin hoidettu perinteisesti kuukautiskipuja.
Näköislajit
Ketomaruna (Artemisia campestris) on pienehkö monivuotinen kuivakkokasvi, jota voi tavata merenrannoilta ja sisämaan kedoilta Ahvenanmaalta Kymenlaaksoon ulottuvalta vyöhykkeeltä ja mm. Kemistä. Pujon alalaji perämerenmaruna (Artemisia vulgaris subsp. bottnica) kasvaa puolestaan Perämeren perukan rantaniityillä ja hietikoilla. Se on risteytymässä ketomarunan kanssa.
Käyttö ravintona
Pujoa on käytetty humalan asemesta oluen maustamiseen. Liharuuista erityisesti lintupaisteja on maustettu pujolla, sillä pujon lehdet pehmittävät lihaa ja edistävät ruuansulatusta. Linnun täytteeksi käytettävät pujot kastetaan ensin kiehuvaan veteen, jotta haitallisten aineiden määrä pienenisi. Koska pujon on karvaan makuinen ja sisältää myrkyllistä tujonia, sitä kannattaa käyttää mausteena säästeliäästi.
Käyttö rohtona
Rohdoksena käytetään kasvin lehtiä ja kukkivia versonlatvoja (herba artemisiae), joskus myös harmaanruskeita lisäjuuria (radix artemisiae), jotka kerätään keväällä tai syksyllä. Pujon lisäjuurista valmistetulla juomalla on hoidettu Euroopassa ja myös arabimaissa keskushermoston häiriöitä, mm. epilepsiaa. Rohdoksena tärkein merkitys on pujon eteerisellä öljyllä, joka sisältää mm. sineolia ja tujonia. Tujoni edistää kuukautisten alkamista ja ehkäisee ilmavaivoja. Eteerisen öljyn koostumus vaihtelee paljon alueittain, ja esim. intialaisen pujon öljyssä on pääkomponenttina kamferi. Pujon versoissa on lisäksi borneolia, vulgariinia, sitosteriinia, farnesolia ja karvasaineita, joista varsinkin absintiinilla on ruokahalua ja ruuansulatusta edistävä vaikutus. Pujoa on ennen käytetty yleisrohtona myös kaikenlaisiin särkyihin ja kolotuksiin. Nykyisin käyttöalueita ovat ruokahaluttomuus, ruuansulatusvaivat ja kuukautishäiriöt.
Pujosta eristetty terpeeniyhdiste tappaa bakteereja ja sieniä sekä karkottaa hyttysiä. Pujon sukulaislajista, Artemisia annuasta, on eristetty artemisiini-nimistä seksviterpeeniä, jota pidetään lupaavana malarialääkkeenä. Yhdiste vaikuttaa myös immuunijärjestelmän toimintoihin.
Varoitukset
Eteerisen öljyn sisältämä tujoni on hermomyrkky. Suuret yliannokset kasvia voivat aiheuttaa maksa- ja munuaistulehduksia sekä kouristuksia. Pujoa ei pidä käyttää raskauden aikana, sillä se saattaa aiheuttaa keskenmenoja. Kasvin siitepöly on pahin heinänuhan aiheuttaja
Muu käyttö
Pujolla, kuten saman suvun koiruohollakin, on hyönteisiä torjuva vaikutus.
Kansanperinne