Sinapit, viljelyohjeet

Käyttö ja markkinat

Sinappia käytetään erityisesti liharuokien mausteena sekä säilönnässä. Sitä kulutetaan maailmassa n. 200 000 tonnia vuodessa, joten se lienee määrän perusteella maailman tärkein mauste. Eniten sinappeja viljellään Kanadassa. Muita merkittäviä tuottajamaita ovat Intia, Venäjä ja Unkari. Suomessa viljellään lähinnä keltasinappia (Sinapis alba) ja sareptansinappia (Brassica juncea). Mustasinapin (Brassica nigra) viljely on meillä melko vähäistä. Laajimmillaan sinapin viljely oli Suomessa v. 1991, jolloin sitä viljeltiin 447 ha:n alalla. Tämän jälkeen viljelypinta-ala on pienentynyt huomattavasti.

Myös kotipuutarhassa voi kokeilla keltasinapin viljelyä pienellä alalla esim. oman säilönnän tarpeisiin tai vihantalannoituskasvina.

Lajikkeet

Ulkomaisista lajikkeista luonnonmukaiseen viljelyyn soveltuvat parhaiten keltasinapit Kirby ja Gisilba sekä sareptansinapit Blase ja Domo. Etelä-Suomessa onnistuu myös kotimainen sareptansinappi Jyty, joka on aikainen ja satoisa.

Viljelyedellytykset

Sinapit viihtyvät samanlaisessa maassa kuin rypsi ja rapsi eli multavassa ja kalkkipitoisessa kasvualustassa, joka ei ole kovin savipitoinen eikä helposti kuivuva. Mustasinappi on melko vaatelias maan laadun suhteen ja kevyet savimaat ovat sille parhaita. Ravinteista sinappi tarvitsee keskieurooppalaisten tutkimusten mukaan typpeä ja fosforia 100 kg/ha ja kaliumia 50 kg/ha. Suomessa riittää vähempikin typpimäärä. Luomuviljelyssä sinappia kannattaa viljellä apiloiden jälkeen, jolloin maassa on runsaasti typpeä. Sareptansinapin viljely ei sovellu tiloille, joilla viljellään samanaikaisesti rypsiä tai rapsia. Mitään ristikukkaisia kasveja ei pitäisi viljellä samalla lohkolla peräkkäisinä vuosina tauti- ja tuholaisvaaran vuoksi. Erityisesti möhöjuuren torjunnassa kasvivuorottelu on tärkeää.

Lisäys

Sinapin siemenet itävät jo 5-8 °C:ssa, ja nuoret taimet ovat melko kylmänkestäviä. Siemenet kylvetään avomaalle varhain keväällä tai viivästetyssä kylvössä vasta ensimmäisten rikkakasvien taimettumisen jälkeen. Keltasinapin siemeniä tarvitaan n. 15 - 20 kg/ha, mutta sareptansinapille ja mustasinapille riittää 10 kg/ha. Riviväli on 12,5 - 25 cm ja kylvösyvyys 1,5 cm. Kuivana kesänä kylvöksien jyräys on välttämätöntä.

Hoito

Hoidon pääpaino on tuholaisten tarkkailussa ja torjunnassa. Tuholaiset sinapilla ovat samoja kuin rypsilläkin: taimettumisvaiheessa kirpat ja kukkien muodostumisvaiheessa rapsikuoriaiset. Aikaisin kukkivat houkutinkasvit (mm. kehäkukka sekä syysrypsi ja -rapsi) sinappiviljelmän ympärillä torjuvat rapsikuoriaista samoin kuin maassa elävät luonnolliset viholliset, loispistiäiset. Rapsikuoriaista voi torjua myös pyretriinipitoisilla valmisteilla.

Jos sinappia viljellään maanparannuskasvina, se leikataan alas pari kolme kertaa kesässä. Saatu kasvimassa voidaan käyttää katteeksi tai kompostiin. Keltasinappi soveltuu parhaiten maanparannuskasviksi laajan juuristonsa vuoksi.

Sadonkorjuu ja käsittely

Sinappi puidaan silloin, kun siemenet ovat tuleentuneita ja lidut kuivia ja helposti avautuvia. Keltasinappi ei ole kovin herkkä varisemaan, mutta sareptansinappi ja mustasinappi varistavat herkemmin siemenensä. Korjuu tehdään puimakoneella, jonka seulat ovat reikäkooltaan 3 - 4,5 mm. Sareptansinapille riittää reikäkoko 3 - 3,5 mm. Siementen kuivatuksessa pyritään 10 %:n kosteuspitoisuuteen.

Kotipuutarhassa kasvit leikataan juuresta ja niputetaan kuivamaan, kun ne alkavat kellastua. Jälkikypsyminen tapahtuu sisällä. Kun lidut ovat kuivia, siemenet varistellaan talteen ja puhdistetaan roskista.

Satoisuus

Sinapin sadot hehtaarilta ovat n. 1000 - 2000 kg.

Lähteet:

Bertalan Galambosi: Mauste- ja rohdosyrttien luonnonmukainen viljely, Helsinki 1995.
Bertalan Galambosi: Luonnonmukainen yrttiviljely. Helsinki 1993.
Seija Hälvä: Mausteita omasta maasta. Rauma 1986.
Ulla Lehtonen: Ullan maustekasvimaa. Keuruu 1989.
Hannele Vainio: Mausteyrtit. Teoksessa Hyvä hyötytarha, s.194-223. Porvoo 1995.