Käyttö ja markkinat

Sitruunamelissa on monivuotinen Välimeren alueelta kotoisin oleva yrtti, jonka lehtiä käytetään mausteena sitruunan tapaan. Se on myös suosittu teeyrtti. Eniten sitruunamelissaa viljellään Unkarissa, Italiassa ja Ranskassa viljelyalan ollessa 30-40 ha vuosittain. Eteeristä öljyä kasvista tuotetaan n. 100 kg vuodessa.

Viljelyedellytykset

Sitruunamelissa viihtyy runsasravinteisessa , ilmavassa ja kosteahkossa savensekaisessa mullassa, mutta talvehtii kuitenkin paremmin kevyemmässä hiekkamaassa. Lämmöstä ja auringosta sitruunamelissa pitää, vaikka kasvaa myös puolivarjossa. Laji talvehtii Suomessa hyvin vain paksun lumipeitteen alla, ja sen peittämistä suositellaan talveksi. Viljely kasvihuoneessa tai ruukuissa on myös mahdollista. Ruukkuviljelyssä sitruunamelissa tarvitsee halkaisijaltaan vähintään 18 cm olevan ruukun.

Lisäys

Lisäys tapahtuu joko siemenistä, pistokkaista tai 2-3 vuotiaita yksilöitä jakamalla. Siemenet kylvetään huhtikuussa muutaman siemenen ryhminä ruukkuihin tai potteihin; myös pidemmän taimikasvatusajan vaativa hajakylvö laatikkoon on mahdollista. Itäminen on hidasta ja epätasaista, ja taimettuminen vie aikaa 2-3 viikkoa normaalissa huoneenlämmössä. Taimettumisen jälkeen sopivin lämpötila olisi päivällä +16 oC ja yöllä +12 oC. Pistokaslisäyksessä 5 cm pitkät latva- ja varsipistokkaat juurtuvat sopivissa olosuhteissa parissa viikossa. Ulos taimet istutetaan kesäkuussa ja mielellään mustaan muoviin. Sopiva taimietäisyys on 25 x 30 cm ja mustassa muovissa 6-9 kpl neliölle rönsyilemisen takia. Kylminä jaksoina taimet on hyvä suojata peiteharsolla.

Hoito

Sitruunamelissa tarvitsee melko runsasravinteisen kasvualustan, ja lannoitustarve luonnonmukaisessa viljelyssä on perustamisvaiheessa 3-4 kg kompostia neliölle ja myöhempinä vuosina 2 kg/ m2. Maata kitketään ja harataan tarvittaessa. Harauksessa on oltava varovainen, ettei riko kasvien maanmyötäisiä juuria. Juurtumisen aikana sekä kuivina kausina viljelmä tarvitsee kastelua. Liika märkyys voi aiheuttaa harmaahomeen ja härmän leviämistä, ja siinä tapauksessa sato on syytä korjata heti ensimmäisten vaurioiden ilmestyttyä.

Vaikka sitruunamelissa talvehtisikin, kasvuston uusimista suositellaan kolmen tai neljän vuoden välein. Talvehtiminen on varminta ensimmäisen vuoden kasveilla. Jos taimet näyttävät kuolleilta keväällä, niitä ei kuitenkaan kannata heti repiä maasta, sillä kasvu alkaa melko myöhään. Toisena kasvuvuonna sitruunamelissa yleensä kukkii, mikä vähentää lehtisatoa. Kukkimisen jälkeen kasvi on syytä leikata alas, jotta uusien versojen kasvu pääsisi vauhtiin. Minttu- ja lehtikuoriaiset ovat mieltyneet sitruunamelissaan, ja erityisesti talven jälkeen niiden esiintymistä on tarkkailtava.

Sadonkorjuu ja käsittely

Korjuu tehdään ennen kukintaa, jolloin aromi on parhaimmillaan. Ensimmäisen vuoden kasveille sopiva korjuuaika on elo-syyskuussa ja talvehtineille kaksi satoa antaville kasvustoille heinäkuun alussa ja elokuun lopussa. Korjuu tehdään käsin tai leikkuukoneella. Sitruunamelissa on syytä korjata varoen, sillä tuoreet lehdet tummuvat herkästi niitä kosketeltaessa ja kasaan painettaessa. Kun kasveihin jättää n. 10 cm:n pituisen sängen, hyvin talvehtineesta kasvustosta on mahdollista saada vielä toinenkin sato. Jos haluaa kasvuston talvehtivan, on viisainta tehdä sadonkorjuu elokuun puoliväliin mennessä ja jättää versoihin 15 cm:n sänki ja 2-3 lehtiparia. Paras tapa säilöä sitruunamelissaa on pakastus, mutta sitä voi myös kuivata teeksi ja mausteeksi. Kuivatuslämpötilaksi sopii +30-35 oC.

Satoisuus

Sitruunamelissan sato vaihtelee vuosittain suuresti talvehtimisen ja kesän lämpimyyden mukaan. Keskimääräinen tuoresato on n. 1 kg/ m2 eli n. 100 kg aarilta. Kuivattuna se pienenee kymmenesosaan.

Lähteet: