Tilliä käytetään mausteena tuoreena, kuivattuna ja pakastettuna. Siemenistä tislattu öljy on tärkeä elintarviketeollisuuden aromiaine. Suomessa siemenet eivät ehdi kunnolla tuleentua.

Avomaaviljelyyn suositeltavia lajikkeita ovat Dukat Sv SF 82, Dura Sv SF82 ja Mammut WW SF 82. Kaksi ensimmäistä soveltuvat sekä lehti- että kruunutilliksi, Mammut-lajike vain lehtitilliksi.

Tilli tarvitsee nopeasti lämpiävän kasvupaikan, jossa on multava, pehmeä, kostea ja runsasravinteinen kasvualusta. Liika typpilannoitus heikentää kuitenkin tillin aromia. Suorasta auringonvalosta tilli ei pidä ja paahteessa se kellastuu. Kuivuus ja kuumuus nopeuttavat kukkimista, jolloin lehtisato pienenee. Savimailla taimettuminen voi olla epätasaista. Varhais- ja myöhäissatoa varten tarvitaan kasvihuoneolosuhteita.

Tasamaalle kylvö tehdään mahdollisimman tiheänä kesäkuussa. Siemeniä menee hehtaarille 18-20 kg 12 cm:n rivivälillä. Isommilla viljelmillä käytetään apuna kylvökonetta. Kylvösyvyys on 1-2 cm. Kylvöksiä on tehtävä useita kesän aikana lehtitillin nopean kasvurytmin (40-55 vrk) vuoksi. Viimeiset kylvöt voi Etelä-Suomessa tehdä heinäkuun loppupuolella. Mitä myöhemmin tilli kylvetään, sitä nopeampi on sen kasvurytmi ja kukkiminen. Tilli tarvitsee rikkaruohottoman kasvualustan, minkä vuoksi viljely muovikatteessa tai harjussa on suositeltavaa. Mustamuovikatetta käytettäessä siemenet kylvetään suoraan reikiin 20-30 siementä kuhunkin. Kylvökset peitetään multakerroksella ja kastellaan tarpeen mukaan. Suurille viljelyaloille sopii harjuviljely, jossa käytetään 70-80 cm leveitä ja 20-25 cm korkeita harjuja. Harjujen laet jyrätään kevyesti ja siemenet kylvetään kolmeen tai neljään riviin kylvökepillä tai tarkkuuskylvökoneella. Siemeniä menee 100 kpl/m.

Kotipuutarhassa jatkuvan sadon varmistamiseksi ensimmäiset tillit voi kasvattaa ikkunalaudalla ja avomaalle tilliä kannattaa kylvää 4-5 kertaa kesässä. Se sopii kylvettäväksi lohkolle, jolla edellisvuonna on kasvanut voimakkaasti lannoitettuja kasveja. Tillikasvustoa ei tarvitse harventaa, mutta siitä voi ottaa taimia juurineen käytettäväksi kesän aikana. Tilli maistuu myös etanoille, jotka saa hävitettyä luonnonmukaisesti sirottelemalla puuntuhkaa kasvustoon.

Tilli vaatii runsaasti ravinteita ja sopiva lannoitemäärä on 3-4 kg kompostia neliölle. Tasamaakylvössä rivivälit on hyvä harata koneella tai käsin ennen kasvuston sulkeutumista. Ennen sadonkorjuuta kasvusto on kitkettävä.

Tillin korjuu tehdään käsin tai koneella, kun kasvusto on 15-30 cm korkeaa. Lehtitillin joukkoon ei saisi joutua kukkia ja pitkiä varsia. Lehtitillistä voidaan hyvänä kesänä saada kaksi satoa; 5-10 cm:n sänki sadonkorjuussa varmistaa uuden kasvun. Tuoretta tilliä voidaan säilyttää vajaan viikon verran 0-1 ^oC:n lämpötilassa. Kruunutilli leikataan kukkavaiheessa tai siementen tuleennuttua.

Lavakuivuri sopii suurien lehtimäärien kuivattamiseen. Korkein sallittu kuivatuslämpötila on 40 ^oC, ja kuivatukseen kuluu aikaa 1-2 vrk. Jos lehtimassan seassa on paksuja varsia, ne hidastavat kuivatusta ja huonontavat laatua. Kuivatut lehdet murskataan käsin tai koneella ja lajitellaan 3-4 mm:n seulalla.

Lehtitillin keskimääräinen sato on 100 kg aarilta, mikä on kuivattuna ja lajiteltuna n. 5 kg aarilta eli 5-7% tuoresadosta. Kruunutilliä saadaan 80-150 kg aarilta.

Bertalan Galambosi: Mauste- ja rohdosyrttien luonnonmukainen viljely, Helsinki 1995.

Bertalan Galambosi: Luonnonmukainen yrttiviljely. Helsinki 1993.

Seija Hälvä: Mausteita omasta maasta. Rauma 1986.

Ulla Lehtonen: Ullan maustekasvimaa. Keuruu 1989.

Ursula Pelttari: Ryytimaa. Juva 1995.