Tuoksuruuta

Ruta graveolens
Rutaceae-heimo (Ruutakasvit)

Ruuta, Viiniruutu
Ruutakasvi

Vinruta
Common rue
Weinraute

Valokuva

Yleiskuvaus

Tuoksuruuta on vanhojen yrttitarhojen monivuotinen puolipensas, jota nykyisinkin viljellään jonkin verran. Se sopii myös esim. kivikkopuutarhan koristekasviksi. Talvisuojaus varmistaa talvehtimisen. Ruudassa on hyvin voimakas haju, mistä syystä sitä on käytetty karkotekasvina torjumaan syöpäläisiä ja käärmeitä. Kotoisin kasvi on Etelä-Euroopasta.

Käyttö ravintona

Ruudan lehtiä ja nuorten versojen latvoja voi varovaisesti käyttää kuivattuna mausteena liha-, muna- ja sieniruuissa sekä salaateissa. Tosin turvallisempiakin maustevaihtoehtoja ruudalle löytyy, ja sen voi hyvin korvata vaikkapa kyntelillä tai mäkimeiramilla. Suurina annoksina kasvi on myrkyllinen, mutta voimakkaan makunsa vuoksi sitä ei pysty käyttämään niin suuria määriä. Tuoksuruutaa on käytetty myös viinin värjäämiseen.

Käyttö rohtona

Ruuta on ikivanha rohtokasvi, jolla on hoidettu mm. reumavaivoja, kihtiä sekä hermostollisia sydän- ja vatsavaivoja. Rohtona käytetään versoa, joka sisältää mm. furanokumariineja (bergapteenia, psoraleenia), flavonoidiglykosideja (rutiini, kversetiini) ja furanokinoliinityyppisiä alkaloideja (rutamariini, skimmianiini). Alkaloidit ja furanokumariinit vaikuttavat sileän lihaksen kouristuksia laukaisevasti. Haihtuvalla öljyllä, jota kasvi sisältää 0,2 - 0,7%, on kuukautisia kiihottava vaikutus. Nykyisin tuoksuruutaa käytetään lähinnä kuukautisia edeltäviin PSM-oireisiin sekä palauttamaan psyykkisistä seikoista pois jääneet kuukautiset. Korkein sallittu annos rohdosta on 1 g päivässä. Omin päin kasvia ei ole syytä käyttää sisäisesti. Ulkoisesti ruudalla on hoidettu mm. haavoja, ihotauteja, hermosärkyjä ja reumaa.

Varoitukset

Furanokumariinit aiheuttavat iholla auringon valossa kutinaa ja ihotulehduksia. Suun kautta nautittuna kasvin mehu voi johtaa kielen turpoamiseen, syljen erityksen lisääntymiseen ja maha-suolikanavan tulehdukseen. Se aiheuttaa myös sukuelinten ärsytystä veren kertyessä pikkulantion alueelle, mikä voi johtaa raskaana olevilla keskenmenoon. Vaikeissa myrkytystapauksissa seurauksena voi olla kuolema.