Havtorn
Sea buckthorn
Sanddorn
Hippophaë rhamnoides
Elaeagnaceae-heimo (Kilsepensaskasvit)
Merikataja
Havtorn
Sea buckthorn
Sanddorn
Piirroskuva suurempana
Valokuva
Tyrni on 1 - 5 metrin korkuinen piikikäs pensas, joka kuuluu luonnon pioneerikasveihin. Se tarvitsee menestyäkseen uutta vapaata maata ja runsaasti valoa eikä kestä muiden kasvien varjostusta. Juurinystyröissä olevat ilmakehän typpeä sitovat bakteerit varmistavat ravinteiden saannin köyhälläkin maaperällä. Tyrniä tavataan Suomessa Ahvenanmaalta ja Pohjanlahden rannikolta, missä maan nouseminen tarjoaa sille uutta elintilaa. Se onkin ensimmäisiä maahamme jäätiköiden sulamisen jälkeen saapuneita puuvartisia kasveja. Tyrni on tehokas hiekan sitoja. Laajan ja syvälle ulottuvan juuristonsa avulla, se muodostaa tiheitä läpipääsemättömiä kasvustoja, jotka ovat tärkeitä suojapaikkoja linnuille. Tyrnin valtakausi kestää muutamia kymmeniä vuosia, jonka jälkeen varjostus ja tyrnin oma lahottaja, tyrninkääpä, alkavat lannistaa kasvustot. Euroopassa kasvaa vain yksi ainoa luonnonvarainen tyrnilaji, jota suomalaisetkin pensaat edustavat. Tyrni on Satakunnan maakuntakasvi.
Tyrnin ehytlaitaiset tasasoukat lehdet ovat päältä vihertävänharmaat ja alta hopeanharmaat lehdet ovat. Kasville ovat tyypillisiä piikeiksi muuntuneet lyhytversot eli oraoksat. Silmusuomuissa ja nuorissa versoissa on erikoislaatuisia kilpimäisiä tähtikarvoja, joita tavataan meillä ainoastaan tyrnillä. Tyrni on kaksikotinen eli hede- ja emikukat ovat eri yksilöissä. Vaatimaton kukinta alkaa toukokuussa ennen lehtien puhkeamista. Koska lehtihankoihin muodostuvat kukat ovat tuulipölytteisiä, niiden ei tarvitse koreilla ulkonäöllään. Hedekukissa on pari nuijamaista hedettä kahden ruskean suomun välissä, ja vielä vaatimattomammista parin millimetrin pituisista emeistä näkyvät lähinnä vain keltaiset käyrät luotit. Sukupuolen määrittämiseen saattaa tarvita suurennuslasia.
Emikukista kehittyvät oranssinkeltaiset mehevämaltoiset marjat, joiden sisällä on kova luu. Ne ovat kypsiä vasta lokakuussa, jolloin niiden luvallinen poimintakausi luonnossa alkaa. Marjojen poiminta on hidasta ja hankalaa, sillä ne ovat lähes kannattomia ja tiukasti kiinni kasvissa. Poimiminen on tehtävä luonnonpensaista käsin, sillä oksien katkominen ja musertaminen on kielletty mantereella.
Suomessa tyrnistä on tullut suosittu viljelykasvi. Istutuksiin on käytetty venäläisiä ja keskieurooppalaisia lajikkeita ja nykyisin yhä enemmän kotimaisia ´Raisaa´ ja ´Rudolfia´. Puutarhassakin tyrni viihtyy parhaiten hiekkaisessa happamuudeltaan neutraalissa moreenimaassa varjostamattomalla paikalla. Vaikka tyrni pitää kosteasta kasvualustasta, se sietää hyvin kuivuuttakin. Viljelyssä tarvitaan yksi poikatyrni kuutta tyttötyrniä kohti. Satoa kasvit alkavat tuottaa muutaman vuoden iässä. Tyrniä käytetään myös koristepensaana. Tyrnin tieteellinen sukunimi Hippophaë tulee kreikan sanoista ´hippos´, hevonen, ja ´faes´, kiiltävä. Tyrnin lehtiä kun syötettiin hevosille kiiltävän karvan aikaansaamiseksi ja syöpäläisten karkottamiseksi. Toinen selitys on, että nimen jälkimmäinen osa tulee sanasta ´phao´, tappaa. Antiikin ajalla uskottiin, että tyrni on myrkyllinen.
Lisätietoa tyrnistä löydät Satakuntaliiton tyrniprojektin arkistoidulta sivuilta.
Käyttö rohtona
Marjoja ja niiden puristemehua on käytetty keripukin torjuntaan. Marjoilla on myös limakalvoja supistava ja antiseptinen vaikutus, mistä syystä niillä on hoidettu ripulia. Lehtiä ja kukkia on käytetty ihottumarohtona ja siemeniä ummetukseen. Erityisesti kiinalaisessa ja venäläisessä kansanlääkinnässä tyrnimehulla on tärkeä merkitys mm. ihotulehdusten, palovammojen ja silmäsairauksien hoidossa. Marjoista saatavaa tyrniöljyä käytetään palo- ja makuuhaavoihin sekä sädehoidosta johtuvien ruuansulatuselinten vaurioiden hoitoon.