Käyttö ja markkinat

Valkosipuli on ihmiskunnan vanhimpia viljelykasveja. Sen käyttö ja viljely ovat yleistyneet huomattavasti viimeisten vuosikymmenien aikana. Syynä ovat makuseikkojen lisäksi valkosipulin lukuisat edulliset vaikutukset terveyteen. Viime vuosina on alettu viljellä myös Siperiasta kotoisin olevaa talvivalkosipulia.

Lajikkeet

Valkosipulista ei ole olemassa erityisiä lajikkeita, vaan viljelyssä on erilaisia valinnan tuloksena muovautuneita kantoja. Valinnalla on parannettu satoisuuden lisäksi taudinkestävyyttä ja säilyvyyttä. Viljelyssä tulisi käyttää viljelyvarmoja paikallisia kantoja, tai mahdollisesti ulkomaisia hyväksi havaittuja kantoja. Suomalaisia valikoituneita kantoja on kymmenkunta, joista tunnetuimpia ovat Melinin ja Kiskon kannat. Jos käyttää lisäysmateriaalina ruokakaupasta ostettuja valkosipuleja, satotulos on yleensä huono.

Talvivalkosipuli on on oma erillinen kantansa. Se on kookkaampi kuin tavallinen valkosipuli ja koostuu vain muutamasta (4 - 8 kpl) suuresta kynnestä. Kynsien keskeltä kasvaa kukkavarsi, jonka päähän muodostuu vihreänpunertavia itusilmuja. Talvivalkosipulin etuja ovat viljelyvarmuus, helposti irtoavat kynsien kalvot sekä voimakas maku.

Viljelyedellytykset

Valkosipuli viihtyy aurinkoisella ja lämpimällä kasvupaikalla, syvämultaisessa hyvin muokatussa maassa. Lannoitusta se vaatii paljon; erityisesti typpeä, fosforia ja kalia. Sopiva pH on 6,5 - 7,0. Puuntuhkasta valkosipuli pitää erityisesti, ja se on hyvä levittää kasvupaikalle jo edellisenä syksynä esim. 25 kg aarille.

Lisäys

Valkosipulit hyötyvät kylmäkäsittelystä, joka tehdään pitämällä sipuleita kuukauden verran maaliskuussa jääkaappilämpötilassa. Kylmäkäsittelyllä pystytään lyhentämään sipulin kaikkia kehitysvaiheita. Sen jälkeen sipulit istutetaan huhtikuun puoliväliin mennessä juurtumaan astiaan, jossa on kosteaa hiekkaa tai turvetta. Juurrutuslämpötila pitäisi olla melko viileä, +4 - 10 °C, jotta versoista tulisi vahvoja. Tämän jälkeen juurrustusastian voi panna esim. lämpimälle talon seinustalle, missä se pakkasöinä suojataan harsolla. Kun puutarhamaa on kuivanut riittävästi, juurtuneet kynnet voidaan erotella toisistaan ja istuttaa esim kompostilla täytettyihin 10 - 15 cm syviin vakoihin. Riviväliksi sopii 20 - 45 cm ja taimiväliksi 10 cm. Ammattiviljelijät eivät juurikaan käytä kylmäkäsittelyä eivätkä esikasvatusta työmäärän lisääntymisen vuoksi.

Jos mahdollista valkosipulin kynnet kannattaa mieluiten istuttaa jo syksyllä. Tällöin ne saavat kylmäkäsittelyn ulkona ja aloittavat kasvunsa keväällä sopivaan aikaan ja tarpeeksi viileässä. Kun kynnet erotellaan ja istutetaan syksyllä juurtumattomina, ei tapahdu myöskään juurten vaurioitumista kynsiä irrotellessa. Valkosipulien keskimmäisistä pienistä kynsistä kasvaa jakaantumattomia pikkusipuleita, joten niitä ei kannata istuttaa vaan jättää syötäväksi.

Talvivalkosipulille sopii hyvin syysistutus, sillä se viihtyy talven maassa. Kynnet irrotellaan ja istutetaan maahan vedettyihin 15 - 20 cm:n syvyisiin vakoihin syyskuun lopulla ennen maan jäätymistä. Vaon pohjalle ja täytteeksi on hyvä levittää kypsää kompostia. Istutustiheys on vähän harvempi kuin tavallisella valkosipulilla eli 15 - 20 cm. Jos haluaa säästää talvivalkosipulin kynnet syötäviksi, voi käyttää lisäykseen ilmaversoihin kasvavia itusilmuja. Ne kerätään talteen sadonkorjuun yhteydessä ja istutetaan samana syksynä maahan muutaman sentin välein parin sentin syvyyteen. Itusilmuista kasvaa ensimmäisenä kesänä pieniä pyöreitä kynsiä, jotka voi istuttaa syksyllä uudestaan harvempaan ja syvempään. Seuraavana vuonna näistä kynsistä kasvaa täysikokoisia sipuleita. Jos talvivalkosipulin istuttaa keväällä, istukkaat pitää varastoida kuivassa paikassa 0 °C:ssa.

Hoito

Alkukesän kuivina kausina valkosipuli tarvitsee kastelua. Rikkaruohot torjutaan haraamalla tai kattamalla maa esim. ruohosilpulla. Kesäkuun lopulla lisälannoitukseksi voi antaa laimennettua nokkoskäytettä tai lantavettä ruohosilpun lisäksi. Syksyllä istutettu talvivalkosipuli tarvitsee jo touko-kesäkuussa lisäravinteita. Talvivalkosipulin kukkavarret kannattaa poistaa heti niiden muodostuttua, ellei halua ottaa käyttöön itusilmuja. Kukkiminen verottaa kynsien kasvua.

Sadonkorjuu ja käsittely

Kun naatisto syyskuussa alkaa ränsistyä ja kellastua, on sadonkorjuun aika. Sipulit nostetaan ylös varovasti esim. talikolla ja kuivataan aluksi ilmavassa varastossa. Tämän jälkeen nopea kuivatus +30 °C:n lämmössä takaa parhaan säilyvyyden. Täysin kuivat naatit kierretään irti sipuleista tai ne palmikoidaan leteiksi. Sipulit säilyvät hyvin huoneenlämmössä, mutta liian kuumassa paikassa, esim. uuninkupeella, ne saattavat kuivaa kokoon.

Talvivalkosipulit nostetaan maasta tuleentuneina ja kuivataan muutaman sipulin nippuina ilmavassa aurinkoisessa paikassa joitakin päiviä. Jos kuivatus tapahtuu liian kosteassa, sipulit alkavat kasvattaa uutta versoa. Loppukuivaus tapahtuu viileässä varastossa. Niille sipuleille, jotka istutetaan samana syksynä, riittää parin viikon kuivaus. Puutuneet varret voi leikata pois vasta täysin kuivista sipuleista. Varsiin on syytä jättää parin sentin tynkä. Lettien tekeminen vavoista varsista on hankalahkoa. Tavallisista valkosipuleista poiketen talvivalkosipulit säilytetään aina mahdollisimman lähellä 0 °C:sta.

Lähteet: