ROHTOKÄYTTÖ:

Voikukkaa voitiin käyttää lääkinnässä Lönnrotin mukaan seuraavasti: "Juurta varhain keväällä otettuna käytetään vesittävänä, veren puhdistavana ja vatsan pehmittävänä lääkkeenä vesi-, kelta- ja perätaudeissa, vatsan turvotuksessa, sairasmielisyydessä ja muussa. Sitä varten niistä joko tuoreeltaan puseretaan mehua, taikka keitetään väkevää lientä kuivatuista. Mehua on myös silmä-jään voiteeksi kiitetty."

Koko kasvissa ja erityisesti juuressa oleva maitaisneste on tunnettu nestettä poistavista vaikutuksista. Svensk Botanik -teos suositteli keväällä puristettua mehua, jota voitiin keittää sinältään tai maidon kanssa. Seosta nautittiin 1 1/2 unssia kolmasti päivässä keltatautiin, vesitautiin ja jopa alakuloon sekä pahoihin ihottumiin.

RAVINTONA:

Lönnrot kirjoitti voikukan sopivan myös salaatiksi ja kaalin tapaan ruuanvalmistukseen. Hän mainitsi myös mahdollisuuden käyttää juurta kahvinkorvikkeeksi. Varhaiset kevätlehdet ovat terveellistä salaattia. 1800-luvun alussa ruotsalaisessa kasviossa neuvottiin ottamaan syksyllä voikukan juuria kasvihuoneisiin, jolloin niistä saatiin satoa talven ajan. Salaatina sen maku parani, kun lehdet kasvatettiin ilman päivänvaloa. Ravintoarvoltaan tällainen salaatti ei kuitenkaan ollut yhtä hyvää kuin valossa kasvanut.