Voikukkaa on viljelty salaattikasvina 1800-luvun puolivälistä alkaen. Viime vuosikymmeninä kaupallista viljelyä on ollut ainakin Ranskassa, Saksassa, Sveitsissä, Belgiassa, Italiassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Lehtien lisäksi voikukasta käytetään juuria keitoissa ja muhennoksissa sekä myös paahdettuna kahvin korvikkeena. Kukista voi tehdä esim. simaa.

Voikukka on monivuotinen, ja sitä viljellään joko kaksi- tai monivuotisena. Helsingin yliopiston puutarhatieteen laitoksella Viikissä tehdyissä kokeissa voikukka osoittautui käyttökelpoiseksi avomaan salaattikasviksi aikaisuutensa vuoksi. Siitä saatiin runsas sato, kitkeryys oli vähäistä ja makuominaisuudet olivat hyvät. FT Taina Kuusen kirjoittamassa monisteessa Voikukka - monikäyttökasvi (saatavissa mm. Hyötykasviyhdistykseltä) on hyvin seikkaperäisesti selvitetty puutarhatieteen laitoksen tutkimuksia sekä myös voikukan ekologiaa ja käyttötapoja.

Viljelyedellytykset

Voikukka vaatii rehevästi kasvaakseen ravinteikkaan ja multavan kasvualustan. Kevyillä hiekka- ja hietamailla satoa saadaan kuitenkin aikaisemmin keväällä.

Lajikkeet

Viljellyt lajikkeet ovat useimmiten luonnonvaraisista ryhmälajikkeista valikoituneita muotoja, vaikka uusia salaattivoikukaksi soveltuvia kantojakin on kehitetty. Viljelyyn sopivat voikukat ovat suuri-, vaalea- ja rapealehtisiä sekä mahdollisimman vähän kitkeriä. Viikin kokeissa kotimaisista pikkulajeista Taraxacum hemicyclum antoi runsaan sadon sekä valossa että pimennettynä kasvatettaessa. Se ei myöskään kasvattanut kukkavarsia ensimmäisenä kesänä, mikä vähentää olennaisesti hoitotyötä. Ranskalainen viljelty voikukkalajike "Vert de Montmagny" osoittautui myös hyvin satoisaksi. Katettuna kasvatettaessa edellisten lisäksi osoittautui hyväksi pikkulaji Taraxacum pallidipes.

Lisäys

Salaattivoikukkaa viljellään tavallisesti siemenestä kasvattamalla. Siemenet kylvetään suoraan avomaalle mahdollisimman aikaisin keväällä. Sopiva kylvösyvyys on 1 cm. Rivi- ja taimivälit riippuvat lajikkeen koosta: tiheässä kasvatuksessa taimiväli on 5-10 cm ja riviväli 20 cm, kun taas suurilla lajikkeilla ja esikasvatettuja taimia käytettäessä taimietäisyydeksi sopii 30 x 50 cm. Siementä tarvitaan hehtaarille 2,3 - 10 kg. Taimettumiseen menee aikaa 5-15 vrk.

Hoito

Rikkakasvit pidetään poissa kattamattomilta viljelyksiltä harauksin. Viljeltyä voikukkaa ei saa päästää siementämään, jotta kanta pysyisi puhtaana. Ensimmäisenä kasvukesänä kukkavanat ja nuput poistetaan kerran viikossa. Kuivina kausina voikukka tarvitsee kastelua. Liian kosteassa kasvualustassa voikukkaa vaivaavat härmä ja etanat. Lannoitetason runsas nostaminen ei viljelykokeissa ole t vaikuttanut satomäärään. Ainoastaan paksua kuorihumuskatetta käytettäessä korkea lannoitustaso on eduksi.

Voikukan kitkeryyden vähentämiseksi voidaan käyttää erilaisia vaalentamismenetelmiä: lehtiruusukkeiden päälle voidaan laittaa ruukkuja, lehtiä, olkia yms., ja ruusukkeen uloimmat lehdet voidaan myös sitoa suppuun. Mustaa muoviakin voi käyttää kattamiseen. Katteet on levitettävä viimeistään keväällä ennen kasvuunlähtöä. Vaalennetun voikukan sato on kuitenkin aina pienempi ja ravintoarvoltaan köyhempi kuin vihreän.

Sadonkorjuu, käsittely ja juurien hyötö

Ensimmäisenä kesänä voikukkien annetaan yleensä kasvaa rauhassa. Lehtiä voidaan ottaa syötäväksi sieltä täältä nipistäen. Voikukan lehtiruusukkeet korjataan täysikokoisina ennen kukkavanojen muodostumista. Korjuukelpoisuusvaihe on melko lyhyt, sillä kukkimisen alkaessa lehdet muuttuvat sitkeiksi ja kitkeriksi. Ruusukkeet irrotetaan leikkaamalla veitsellä noin 1 cm juurenniskan alapuolelta niin, että ne pysyvät koossa. Kuivat lehdet poistetaan ja ruusukkeet varastoidaan +1-2 °C:ssa. Sato voidaan myös korjata irrottamalla lehdet yksittäin, mutta ruusukkeina korjattuna sato säilyy paremmin. Pääsadon jälkeen saadaan vielä toinen sato 3-5 viikon päästä.

Juurisato voidaan ottaa talteen lehtien keräämisen jälkeen. Juureskäyttöön se on parhaimmillaan heti syksyllä, jolloin kuiva-aineen ja inuliinin määrät ovat suurimmillaan.

Hyödettävät juuret korjataan siten, että lehdet leikataan pois yksitellen 2-4 cm:n korkeudelta varoen vaurioittamasta kasvupistettä. Hyötöä varten juuret puhdistetaan, kuivataan ja varastoidaan n. +1- 4 °C:ssa. Juuret otetaan hyödettäviksi tammi-helmikuun vaihteessa, ja hyötöön tarvittava aika on parisen viikkoa +20 °C:ssa. Hyötöalustana voi käyttää turpeella täytettyä laatikkoa, johon juuret ladotaan pystyasentoon. Laatikon voi vielä peittää mustalla mullalla kitkeryyden vähentämiseksi. Tällä tavoin hyödetyissä voikukissa kitkeryys on erittäin vähäistä, ja ne sopivat hyvin talviseen salaattiin. Valossa hyödettyjen voikukkien rakenne muistuttaa pehmeää keräsalaattia ja pimeässä hyödettyjen rapealehtistä keräsalaattia. Voikukalle ominainen kitkeryys vaihteli kokeissa eri pikkulajien kesken. Lehtien värin tai muodon perusteella ei kuitenkaan pysty arvioimaan kasvin kitkeryyttä, kuten usein on väitetty: tummanvihreät, voimakkaasti liuskoittuneet ja punertavakeskisuoniset lehdet eivät olleet sen kitkerämpiä kuin muutkaan.

Lähteet: