LUONNONMUKAINEN KASVINSUOJELU

Puutarhan kasvit ovat myös tuholaisten herkkua, ja kasvitauditkin vaanivat joka käänteessä. Siksi on tärkeää opetella tunnistamaan vioitukset ja niitä aiheuttavat taudit ja tuholaiset. Kasvitaudit voivat olla lähtöisin maasta, siemenistä tai ostotaimista, tai ne ovat hyönteisten tartuttamia. Myös huonot kasvuolosuhteet voivat herkistää kasvit taudeille. Kasvitauteja on varmimmin kosteina kesinä, kun taas tuholaisia esiintyy runsaimmin lämpiminä kesinä. Jos alkukesä on kylmä päästään yleensä pienemmillä tuholaisvaurioilla. Toiset kasvit, esim. purjo, ovat luonnostaan niin terveitä, etteivät niihin iske sen enempää taudit kuin tuholaisetkaan.

Ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä voi varautua tuholaisia ja kasvitauteja vastaan. Tärkeää on pitää kasvit hyvässä kasvukunnossa antamalla riittävästi vettä ja ravinteita. Tällöin ne sietävät tuhojakin paremmin. Ravinteista erityisesti fosfori ja kalium lisäävät kasvien vastustuskykyä tauteja vastaan. Myös merileväuute lisää kasveille ruiskutettuna niiden vastustuskykyä sisältämiensä hivenaineiden ja aminohappojen ansiosta. Kirvat iskevät helpoimmin kasveihin, joiden sisältävät nesteet ovat väkevöityneet kuivuuden tai liiallisen typpilannoituksen vuoksi.

Vuoroviljely eli viljelykierto on tärkeimpiä toimenpiteitä tuholaisten ja kasvitautien ennalta ehkäisyssä. Vuoroviljely auttaa esim. kaali-, sipuli,- ja porkkanakärpäsen torjunnassa. Myös möhöjuurta aiheuttavaa sientä torjutaan vuoroviljelyllä.

Karkotekasvit ovat kasveja, jotka tuoksullaan eksyttävät ja karkottavat tuholaisia pois niiden ravintokasveilta. Karkotekasveja kannattaa istuttaa sinne tänne puutarhaan. Karkottava vaikutus on mm. koiruoholla, koristekrassilla, pietaryrtillä, samettikukalla, sellerillä, salvialla, sipuleilla, keltasinapilla ja tomaatilla. Houkutuskasvit puolestaan keräävät itseensä haitallisia tuholaisia. Esim kiinankaali kaalimaalle istutettuna houkuttelee itseensä perhostoukkia.

Ennalta ehkäisyä on myös se, että suositaan puutarhassa niitä eläimiä, jotka käyttävät tuholaisia ravintonaan. Lähes kaikki pikkulinnut ovat hyödyllisiä puutarhassa; esim. tiaispari saattaa yhden kesän aikana pyydystää 30 kg puutarhan hyönteisiä. Pikkulintujen viihtymistä puutarhassa edistää suojaa antavien tiheiden pensaiden istuttaminen, juomapaikan rakentaminen sekä talviruokinta. Sammakot, siilit, päästäiset, maakiitäjät ja vaskitsat ovat myös hyödyllisiä, sillä ne syövät mm. etanoita. Lepakot puolestaan käyttävät ravintonaan kääriäis- ja mittariperhosia, ja leppäkertut ovat tunnetusti hyviä kirvojen tuhoajia. Siilien talvehtimista voi edesauttaa rakentamalla niille talvipesiä tai jättämällä lehtikasoja talvehtimispaikoiksi. Sammakkoja puutarhaan houkuttelevat kosteat paikat, mm. lammikot.

TUHOLAISTORJUNTA

Erilaiset kasveista tehdyt vedet ja keitteet sopivat hyvin yrttien tuholaisten torjuntaan. Karkea ohje on, että tuoretta kasvia käytetään pari kourallista ja kuivaa pari ruokalusikallista litraan vettä. Kasveja voidaan liottaa haaleassa vedessä vuorokauden verran ja sihdata sitten pois, tai seos voidaan liotuksen jälkeen vielä kiehauttaa ja jättää jäähtymään rauhassa. Nesteeseen lisätty teelusikallinen mäntysaippuaa tai jotain muuta pesuainetta tehostaa ruiskutteen vaikutusta. Sopivia kasveja torjuntanesteiden valmistamiseksi ovat mm. koiruoho, aaprotti, pietaryrtti, raparperi, valkosipuli ja reunuspäivänkakkara. Nokkosvettä käytetään ohutkuoristen tuholaisten torjumiseen. Se valmistetaan lisäämällä tuoreita nokkosia täynnä olevaan astiaan haaleaa vettä ja antamalla kasvien liota astiassa korkeintaan neljän vuorokauden ajan välillä sekoittaen. Tämän jälkeen nokkoset sihdataan pois ja liuos laimennetaan 1: 1 - 10. Joidenkin ohjeiden mukaan vain vuorokauden seissyt nokkosvesi, jota ei laimenneta lainkaan, on kaikkein tehokkainta. Jos nokkosvesi seisoo liian pitkään, se alkaa haista pahalle ja saattaa jopa houkutella tuholaisia.

Pyretriini on tärkeä kasviperäinen torjunta-aine, joka hyväksytään myös luonnonmukaisessa viljelyssä. Sitä saadaan pietaryrtin sukuisesta dalmatianpäivänkakkarasta (Tanacetum cinerariifolium), jota viljellään paljon mm. Itä-Afrikassa, Japanissa ja Etelä-Amerikassa. Kasvin sisältämä pyretriini on myrkytöntä tasalämpöisille eläimille. Vaikka pyretriini on luontoystävällisempi aine kuin synteettiset myrkyt, sen käytössä kannattaa kuitenkin olla säästeliäs ja turvautua siihen vain hätätapauksissa. Gelatiini eli liivate on torjunta-aine, joka kasveille ruiskutettuna estää hyönteisten hengitystä. Sillä ei ole lainkaan varoaikaa, eikä siitä jää kasveihin jäämiä.

Mekaanisia torjuntakeinoja ovat mm. erilaiset ansat, aidat, liimanauhat, verkot, harsot ja kasvikaulukset. Etanoiden olutpyydyksen voi tehdä laakeasta astiasta, joka on kaivettu maan tasalle ja täytetty oluella. Humalan aromi houkuttelee etanoita, ja ne hukkuvat nesteeseen. Kirppoja voi houkutella ansaan tervatulla laudanpätkällä, joka on asetettu maahan. Juurimatoja eli sepän toukkia voi pyydystää halkaistuilla perunanpuolikkailla. Sipuli-, porkkana- ja kaalikärpäset tulevat munimaan isäntäkasviensa juurelle alkukesästä. Tällöin on hyvä peittää kasvustot kateharsolla tuhojen välttämiseksi. Kaaleja voi myös suojata erilaisilla kauluksilla kaalikärpästä vastaan. Porkkanamaan pitäminen harsolla peitettynä juhannukseen asti on paras keino välttyä kempin tuhoilta.

Joskus suuremmat ötökät on helpointa vain kerätä pois kasveista ja tappaa. Näin voi tehdä esim. kaaliperhosen toukille ja etanoille. Yökkösen toukkia voi etsiä tuhottavaksi kaatuneiden kaalintaimien juurelta. Kaaliperhosen munarykelmät ja toukkaryhmät voi murskata lehtiä vasten sormin painamalla.

KASVITAUTIEN TORJUNTA

Lähteet: