LUONNONMUKAINEN LANNOITUS

Erittäin tärkeää on huolehtia pieneliöstön hyvinvoinnista eli taata niille riittävästi ravintoa, happea, kosteutta ja lämpöä. Ja mitä ravinnerikkaampia aineksia pieneliöstö on hajottanut, sitä arvokkaampaa on lopputulos. Pieneliöiden hajotustoimintaa tapahtuu paitsi kasvimaalla erityisesti kompostissa.

Komposti on hyvä lannoitus- ja maanparannusaine kasveille. Kompostoitu eläinten lanta on ravinteikkaampaa kuin tavallinen ruokajätekomposti, joka sopiikin paremmin maanparannukseen kuin lannoitukseen. Komposteissa voidaan käyttää biotiitti- ja apatiitti- kivijauhoja sekä luujauhoa, verijauhoa, kanankakkarakeita tai sarvilastua lisäämään ravinteikkuutta. Biotiitilla on lievästi kalkitseva vaikutus, joten sitä ei voi käyttää suuria määriä kompostissa.

Tuhkaa ja kalkkia kompostiin ei pidä lisätä lainkaan, sillä pieneliöt eivät viihdy emäksisessä ympäristössä. Maan peruslannoitukseen sopivia luonnonlannoitteita kompostin lisäksi ovat mm. luujauhe, sarvilastu ja raakafosfaatti. Kanankakka on parempi lisätä maahan kompostin kautta kuin suoraan levitettynä.

Vihantalannoituksella on samantapainen vaikutus maahan kuin kompostilla. Typpeä keräävinä vihantalannoituskasveina voivat olla esimerkiksi apilat (persian-, veri- tai sarviapila), keltalupiini, sinimailanen tai valkomesikkä. Myös raiheinää, auringonkukkaa tai hunajakukkaa voi käyttää viherlannoitukseen. Periaatteena on, että kasvusto niitetään maahan muutaman kerran kesässä, mutta sitä ei viedä pois kasvimaalta. Maa muokataan loppukesällä tai seuraavana keväänä.

Tuhkasta kasvit saavat kivennäisaineita, kuten kaliumia, kalsiumia, magnesiumia, sekä lukuisia hivenaineita. Lehtipuun tuhkassa näitä aineita on enemmän kuin havupuun tuhkassa. Myös biotiitti ja dolomiittikalkki ovat hyviä kivennäisaineiden lähteitä. Kaikilla näillä aineilla on maan pH:ta nostava kalkitseva vaikutus. Peruskalkitukseen sopiva määrä on 250 - 500 g dolomiittikalkkia tai 100 - 200 g tuhkaa neliömetrille. Yleisesti ottaen Suomen viljelymaat ovat liian happamia pH:n ollessa usein alle 6. Happamasta maasta kasvit eivät pysty ottamaan ravinteita käyttöönsä, vaikka niitä siellä olisikin. Myös merilevä on hyvä hivenainelannoite.

Nokkoskäyte ja muut yrttikäytteet ovat ilmaisia ja tehokkaita kotipuutarhan lannoitteita. Runsaasti typpeä sisältävä nokkoskäyte tehdään pelkistä nokkosista, mutta käytteen voi valmistaa myös lähes kaikista ympäristön “rikkaruohoista” kuten siankärsämöstä, peltokortteesta, vesiheinästä, voikukasta, juolavehnästä tai lepän lehdistä. Runsaasti kaliumia sisältävä rohtoraunioyrtti on erityisen suositeltava käytteenä sekä myös katteena kaliumista hyötyville kasveille, esim. tomaatille. Perusohjeena yrttikäytteille on 1 - 2 kg tuoretta kasvia tai 100 - 200 g kuivattua kasvia 10 litraan vettä. Myös tuhkasta voi tehdä ravinnevettä kasveille. Tällöin käytetään 50 - 100 g tuhkaa 10 litraan vettä.

Nokkoskäytteen lisäksi hyvää typpilannoitetta saa nurmikonleikkuujätteestä. Sitä voi käyttää maanpinnalle levitettynä katteena alkukesällä tai sitä voi lisätä kompostiin. Typpilannoituksen suhteen on syytä olla tarkkana, sillä liika typpi on yhtä paha asia kuin liian vähäinenkin määrä typpeä. Jos kasvit saavat liikaa typpeä, niiden kasvu on löyhää ja vetistä, mistä syystä ne ovat alttiita varsinkin sienitaudeille. Myös kukinta saattaa häiriintyä liian typen vaikutuksesta. Jotkut kasvit keräävät itseensä ylenmäärin typpeä, jos sitä on saatavilla, ja tällöin niiden nitraattitaso nousee haitallisen korkeaksi. Nitraatin kerääjiä ovat esim. nokkonen ja punajuuri.

Luonnonmukaisesta lannoituksesta kannattaa lukea lisää esim. seuraavista teoksista, joita tässäkin on käytetty lähteenä: