Lääkekasvien kerääminen sivuelinkeinona
Vuosisadan vaihteessa ilmestyi apteekkari Karl Th. Hällströmin "Neuvoja lääkekasvien kokoojille", joka kannusti opettelemaan lääkekasvien keräämistä luonnosta lisäelinkeinoksi maaseudun vähäväkisille. Kasvien kerääminen katsottiin myös lapsille sopivaksi työksi perheiden ansiotasoa parantamaan.
Suomesta vietiin luonnonvarasia kasveja jonkin verran, ja määrää haluttiin myös isänmaallisuuden nimissä nostaa. Esimerkiksiä pajunkuoria myytiin ulkomaille markoissa mitattuna yli kaksinverroin enemmän kuin puolukkaa vuonna 1894. Myös kuminan vienti oli huomattavaa. Kotimaan markkinoilla apteekkien lisäksi löytyi myös muita kasvien ostajia. Kirjasessa mainittiin, että eräs pumpulitehdas Hämeessä osti yli 20 000 kiloa vuodessa sianpuolukanlehtiä kankaiden värjäykseen.
Jotta suomalainen tavara pystyi kilpailemaan ulkomaan markkinoilla, sen piti olla laadultaan ja hinnaltaan kilpailukykyistä. Sama pätee pääosin myös tänä päivänä.
Apteekkarina Hällström tiesi hyvin apteekkien ostamasta tavarasta.
Hällström luetteli seuraavat kasvit:
| Alvejuuri | 1mk/kg |
| Kalmojuuri | 80p/kg |
| Virmajuuri | 1mk/kg |
| Voikukka, juuri | 60p/kg |
| Paatsaman kuori | 40p/kg |
| Katko, lehdet | 1,50mk/kg |
| Hullukaali | 1mk/kg |
| Kamomilla, kukat | 1,50mk/kg |
| Koiruoho eli mali, kukat | 45p/kg |
| Siankärsämö, kukat | 45p/kg |
| Katajanmarjat | 25p/kg |
| Kumina, siemnet | 60p/kg |
| Näsiä, marjat | 2mk/kg |
| Sianpuolukka, lehdet ostetaan apteekkeihin, mutta myös tekstiilitehtaat värjäyksiin. | Hinta ei kovinkaan korkea vain 6-8 p/kg. |
Apteekkeihin ostettin myös kuivattuja mustikoita ja vadelmia. Mustikoista maksettiin 1mk/kg ja vadelmista 1,50mk/kg.
Katinliekon ja muidenkin liekokasvien itiöistä maksettiin 2,50mk/kg. Siitä valmistettiin ns. kärpäsenruutia.
Yhdellä markalla oli vuonna 1898 suunnilleen saman verran ostovoimaa kuin vuonna 1996 21 markalla.