Pettu

Kuva pettuliinoista (38K)

Pettu-nimityksellä tarkoitetaan yleisesti männyn jälsi- ja nilakerrosta, jota on käytetty niukkoina aikoina ravintona. Myös muita puulajeja kuin mäntyä on käytetty petun lähteenä. Jalavaa ja haapaa on pidetty jopa hyvänä, kuusi ei kuitenkaan ole sopiva. Pettupuuna on paras nuori, suora ja tyvipuolelta mahdollisimman oksaton puu. Pettua on helpoin irrottaa kevällä kasvun alkamisen aikaan, myöhemmin kesällä pettuliina tarttuu lujempaan ja sen irrotus on hankalampaa. Erityisen merkityksen petun käyttöön hätäravintona antaa mahdollisuus kerätä sitä kaikkina vuoden aikoina, ravintorikkainta on kuitenkin kevätpettu.

Petun valmistamisen eri työvaiheet ovat aikojen kuluessa kokemuksen kautta hankittuja.

Pettu ei kuitenkaan ole aivan vaaratonta. Jos puolet tai enemmän leivästä on pettua pitkiä aikoja, se on haitallista terveydelle.

Petun ravintoarvo

Petun koostumus vaihtelee kasvukauden aikana. Petun energiapitoisuus ruisjauhoihin verrattuna on parhaimmillaankin vain noin 25%. Osa petun sisältämästä sokereista ja valkuaisaineista menetetään välttämättömässä esikäsittelyssä. Kilo pettujauhoja tyydyttää ihmisen päivittäisen B1- ja B 2- sekä C-vitamiinin tarpeen. Kivennäisaineista rauta-, mangaani-, sinkki- , koboltti- ja alumiinipitoisuudet ovat korkeammat kuin rukiin tai kevätvehnän. Huomattavaa on kevätpetun korkea rautapitoisuus.

Petun keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa!

Petun valmistaminen

Petun irrottaminen

Petun irrottamistapoja on useita. Mitä vähemmän männyssä on kaarnaa sen helpompi on vaalea pettuliina irrottaa ruskean kuoren alta.

Paksusta puusta voi irrottaa pettua seuravalla tavalla: Pysty puusta kuoritaan päälimmäinen kaarna, ja kuori halkaistaan noin metrin korkeudelta maan rajasta. Se irrotetaan mikäli mahdollista yhtenä levynä. Kuoren alla olevat pettuliinat irrotetaan kuitenkin niin, että rungon pohjoispuolelle jää kolmen sormen levyinen luiska kuorta. Näin koko puu ei kuole, vaan muuttuu tervaiseksi.

Irrotettaessa pettua ohuesta puusta se kaadetaan. Puun kuori viilletään neliskulmaisiksi levyiksi, jotka sitten irrotetaan liinoja vahingoittamatta. Työkalu tähän voidaan tehdä vaikka oksasta. Irrotetuista kuorista poistetaan ruskea ja vihreä kerros, niin että jää jäljelle valkea kuorikerros, eli liina. Tässä voidaan käyttää apuna pyöreää keppiä, jonka ympärille petäjän kuori kierretään. Terävällä puukolla vuollaan kuorikerros irti ja vähä vähältä rullaa auki kiertäen koko liina tulee käsitellyksi.

Kun nila-aika on ohi, pettua irrotetaan katkaisemalla mäntypölkyt ja irrottamalla kuori pieninä liuskoina. Talvella pölkyt sulatetaan ennen kuorimista.

Käsittely

Pettu pitää esikäsitellä ennen ravinnoksi käyttämistä. Esikäsittelyllä pyritään poistamaan haitalliset aineet kuten hartsit, parkkiaineet, terpeenit ja ligniini. Pettuliinan paahtaminen on valmistuksessa tärkeä vaihe. Paahtaminen voidaan suorittaa uunissa tai vaikka tulen loisteessa. Pintaan kohoavat aineet raaputetaan puukolla pois. Liinat kuivuvat, käpristyvät torvelle ja muuttuvat punaruskeiksi.

Haitta-aineet voidaan poistaa myös keittämällä. Liinoja keitetään runsaassa vedessä 2-3 tuntia. Esikäsittelyn jälkeen pettu kuivataan ja hienonnetaan. Ennen jauhamista kuivattua pettua on saatettu myös hauduttaa lämpimässä, jotta sen hienontaminen onnistuisi helpommin.

Tuoreesta pettukilosta saadaan paahtamalla ja keittämällä noin 300-350 g pettujauhoja.