Tutkimukset anisiison (Agastache foeniculum) viljelymenetelmistä Suomessa.

Taustaa

Pohjois-Amerikan mantereelta löytyy n. 20 Agastache-suvun lajia, ja yksi laji on kotoisin Itä-Kiinasta, Mantsuriasta ja Japanista. Anisiisoa (Agastache foeniculum) kasvaa USA:n pohjoisvaltioissa ja Kanadan eteläisimmissä provinsseissa. Aikaisemmin kasvista käytettiin lukuisia rinnakkaisnimiä kuten Hyssopus anethiodorus (Nutt. 1813), Hyssopus anisatus (Nutt. 1818), Hyssopus foeniculum (Spreng. 1819), Lophantus anisatus (Nutt, Benth 1829), Agastache anethiodora (Britton 1898).

Vaikka anisiisoa on kauan viljelty Suomen kasvitieteellisissä puutarhoissa, sen kaupallinen viljely teesekoitusten raaka-aineeksi alkoi vasta 1981. Teesekoitusten lisäksi sitä käytetään mm. leivonnassa ja makeisissa. Kukat ovat hienoja syötäviä koristeita leivonnaisiin.

Arominsa, koristeellisuutensa ja Suomen ilmastoon sopivan lyhyen kasvuaikansa vuoksi anisiisoa tutkittiin intensiivisesti vuosina 1986 - 1990, jotta saataisiin tarkkaa tietoa kasvin viljelymahdollisuuksista Suomessa.

Materiaali ja menetelmät

Viljelykokeet tehtiin Puumalassa Etelä-Suomessa Helsingin yliopiston lääkekasvien koeviljelmillä. Maaperä oli hiekkaista moreenia. Kasveille annettiin vuosittain kesäkuun alussa ennen istutusta 500 kg/ha seoslannoitetta (Puutarhan Y-lannos 2, N-P-K = 7 - 5 - 15), ja kalkkisalpietaria 39 kg/ha kolme viikkoa istutuksen jälkeen. Luonnonmukaisessa viljelyssä lannoitettiin Biolanin kanankakkarakeilla 25 kg / 100 m².

Alkuperäiset siemenet tilattiin Kanadasta (Richters, Ontario), ja seuraavina vuosina käytettiin omaa siementä. Siemenet kylvettiin turvealustalle 5 x 5 cm:n muovisoluihin 1 - 3 siementä. Taimet istutettiin ulos perunaharjuihin (6 - 10 - 16 kpl/m²), jotka oli katettu mustalla muovilla sekä myös katteettomalle tasamaalle (6 kpl/m²). Sadonkorjuu tehtiin täydessä kukinnassa, ja tällöin mitattiin kasvien korkeus ja paino, kuiva-ainepitoisuus, varsi / lehti -suhde sekä tuore- ja kuivasato. 10 - 15 cm:n korkeudelta leikatut kasvit kuivattiin 40 °C:ssa (10 - 24 tuntia), minkä jälkeen lehti- ja kukkaosat poistettiin murentamalla. Haihtuvan öljyn pitoisuus ja koostumus tutkittiin ALKO:n tutkimuslaboratoriossa.

Osasta kasveja kerättiin siemensato, josta tehtiin itävyyskokeet petrimaljoissa neljänä toistona. Itävyyskokeissa lämpötila oli päivällä 20 - 24 °C ja yöllä 17 - 20 °C. Talvituhot kontrolloitiin seuraavana keväänä touko-kesäkuussa.

Tulokset ja johtopäätökset

Lisääntymisbiologia

Anisiison pienen siemenen tuhatsiemenpaino on melko vakiosti 0,4 g. Täysin tuleentuneet siemenet ovat tummanruskeita ja vähemmän tuleentuneet kellanruskeita. Suotuisissa sääolosuhteissa pitkinä syksyinä suurin osa siemenistä kypsyy Suomessa ja itää hyvin. Kolmasosa tai neljäsosa tähkässä olevista siemenistä ei kypsy koskaan. Nämä siemenet ovat pienempiä (tuhatsiemenpaino 0,175 g) ja itävyydeltään (25%) huonoja. Huonompilaatuiset siemenet voidaan erotella kypsistä siemenistä puhaltimella.

Anisiison siementen täysi itäminen vie aikaa 21 päivää, vaikka seitsemän ensimmäisen päivän aikana 85 - 90 %:lla alkaa jo näkyä itämisen merkkejä. Siemenet säilyttävät itävyytensä 2 - 4 vuotta. Keskimääräinen siementen itävyys pelto-olosuhteissa oli 78% vuosien 1987 - 1989 aikana. Suotuisissa sääoloissa itävyys ylti 87 - 90 %:iin, kun taas v. 1987 kylmässä ja sateisessa säässä itävyys oli vain 62%. Ensimmäisen sadonkorjuun jälkeen heinäkuussa myös toinen kasvu kehitti kukkia ja itämiskykyistä siementä sekä pelto- että kasvihuoneolosuhteissa. Siemenkeruu pelto-olosuhteissa voidaan mekanisoida.

Kasvu, kehitys ja talvehtiminen

Anisiison kehitys kylvöstä täyteen kukintaan ja sadonkorjuuseen vie kokeiden perusteella keskimäärin 103 (95 - 113) päivää. Taimikasvatus vie aikaa 5 viikkoa, ja istutuksesta täyteen kukintaan kuluu yleensä aikaa 9 - 10 viikkoa. Kasvit, jotka istutettiin ulos kesäkuun alussa, saavuttivat täyden pituuden kahdessa kuukaudessa, ja kasviyksilöiden paino sadonkorjuun aikaan oli 250 - 300 g. Suomen olosuhteissa anisiisot kasvavat tavallisesti 70 - 90 cm:n ja tehokkaan lannoituksen ollessa kyseessä jopa 120 - 130 cm:n pituisiksi. Yksilöt versovat keskinkertaisesti, ja kokeiden perusteella 35 - 40 x 40 cm:n kasvutiheys eli 6 - 8 tainta/m² on sopiva.

Suomessa anisiiso voidaan kylvää suorakylvöllä; lämpimimpänä koejakson vuonna 1988 suorakylvöllä saatiin suurempi sato kuin taimikasvatuksella. Suurempi sato johtui tiheämmästä kasvustosta (70 - 80 siementä juoksumetrille). Suomen keskimääräisen kylmä kevätsää alentaa itävyyttä ja laskee satoa. Tästä syystä ja myös käsinkitkennän suuremman tarpeen vuoksi taimikasvatus on tarkoituksenmukaisempaa ja varmempaa Suomen olosuhteissa.

Anisiison talvehtiminen riippuu korjuuajasta sekä lopputalven sääolosuhteista. Siementen tuottajiksi jätetyt emokasvit talvehtivat lähes 100-prosenttisesti. Heinäkuun puolivälin jälkeen korjatuilla kasveilla talvehtimisprosentti on myös erittäin hyvä, jos jälkikasvu jätetään korjaamatta. Jos keskikeväällä huhti-toukokuussa on usieta pakkasia ilman lumipeitteen suojaa tai jos sato on korjattu liian myöhään, merkittävän suuri osuus kasveista tuhoutuu. Tehokkaassa korjuussa, kun myös toinen kasvu otetaan talteen, on epävarman talvehtimisen vuoksi syytä kasvattaa vuosittainen tarve määrä taimia.

Tuottavuus, käsittely, laatu

Rohdokseksi tarvittavat kasvit kerätään ensin kukinnan alussa ja myöhemmin täydessä kukassa. Eri kokeissa on saatu enemmän tai vähemmän samanlaisia satotuloksia. Taimietäisyydellä 40 x 40 cm tuoresato vaihtelee 1,7 - 2,0 kg/m². Käytettäessä suurempaa kasvitiheyttä (10 kasvia/m²) saatiin sadoksi mustalla muovilla peitetyltä viljelmältä 1,6 - 2,2 kg/m². Harjuviljelystä saatiin lähes sama sato, vaikka harjujen etäisyys toisistaan oli 80 cm. Luonnonmukaisessa mustamuoviviljelyssä ja harjuviljelyssä rikkaruohon torjuntaan tarvittava työmäärä oli 80% pienempi kuin katteettomalla tasamaalla.

Anisiisolla on suhteellisen paksu varsi ja runsas säikeinen juurisysteemi. Vegetatiivisen kasvun vaiheessa juuren osuus kokonaismassasta on suhteellisen vakio. Kun kukintojen massa lisääntyy, lehtien ja varren osuus pienenee.

Täydessä kukassa kerätyn biomassan kuiva-ainepitoisuus vaihtelee välillä 16 - 28%. Jos elokuussa vallitsee kylmä ja sateinen sää, laadukasta yrttiä voidaan tuottaa ainoastaan lämminilmakuivatuksella (+40 °C). Koska anisiisolla on suhteellisen paljon paksua vartta, kerätty materiaali kuivaa helposti ja varmasti. Ilmakuiva materiaali muserretaan mekaanisesti, minkä jälkeen varsiosat erotellaan lehdistä ja kukinnoista puhaltimella. Lehtien ja kukintojen osuus myytävässä materiaalissa vaihtelee 60 - 70 %:n välillä.

Haihtuvaa öljyä kuivassa materiaalissa on 0,1 - 0,3%. Laboratorioanalyysien mukaan öljyn pääkomponentit ovat metyylikavikoli 74,6%, limoneeni 8,5%, beta-karyofylleeni 5,5% ja germakreeni-D 3,3%. Raskasmetallianalyyseissä anisiison todettiin sisältävän hyvin alhaiset määrät lyijyä ja kadmiumia. Lyijyn pitoisuus oli 0,51 ppm (miljoonasosaa) ja kadmiumin 0,011 ppm.