Keltakatkeron (Gentiana lutea L.) viljelykokeet Suomessa

Taustaa

Perinteisten maataloustuotteiden ylituotanto Suomessa on tuonut välttämättömäksi löytää uusia vaihtoehtoisia viljelykasveja. Lyhyt ja viileä kasvukausi rajoittaa joidenkin kasvien viljelyä. Sellaiset kylmää sietävät kasvit, jotka ovat kotoisin Suomen kaltaisista ilmasto-olosuhteista, ovat osoittautuneet meillä viljelyyn sopiviksi.

Keltakatkeron (Gentiana lutea L.) juuria on pitkään käytetty suuria määriä farmasian teollisuudessa ja liköörivalmistamoissa. Maailmanlaajuisesti kaupataan vuosittain n. 4000 - 5000 tonnia keltakatkeron tuoreita juuria. Näin suuria määriä ei voida enää kerätä luonnosta ilman uhkaa luonnon populaatioita tuhoutumisesta. Siksi viime vuosikymmenien aikana on pyritty kehittämään keltakatkeron viljelytekniikkaa. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli arvioida keltakatkeron viljelymahdollisuuksia Etelä-Suomessa.

Materiaali ja menetelmät

Puumalassa kasvatettiin vuosina 1984 - 1989 60 keltakatkeron tainta emokasveiksi. Siemenet olivat Saksasta peräisin olevaa Jura-ekotyyppiä. Taimet istutettiin moreenimaahan tiheydellä 4 tainta neliölle. Emokasveista tutkittiin kasvu- ja kukkimisrytmiä, juurisatoa, siementuotantoa ja siementen itävyyttä.

Emokasvien siemenistä kasvatettuja taimia viljeltiin Mikkelissä vuosina 1989 - 1994. Jotta saataisiin selville optimi kasvitiheys pottia kohti, 1 - 10 siementä kylvettiin kolmen kuukauden stratifioinnin jälkeen 5 x 5 cm.n turvepotteihin. Kaikki kylvetyt siemenet olivat osoittaneet itämisen merkkejä. Taimet istutettiin 25.6.1991 mustaan muovikatteeseen tiheydellä 9 tainta/m². Koealan suuruus oli 50 m². Orgaanista kananlantaa käytettiin vuosittain keväällä 50 g/kasvi. Kasvien korkeus, tuore juuri- ja lehtisato arvioitiin ja kukkavarsien lukumäärä laskettiin kolmantena ja neljäntenä vuonna. Siementen itävyys testattiin petrimaljoissa huoneen lämpötilassa. Ennen itävyystestiä siemenet kylmäkäsiteltiin kosteassa 2 - 5 °C:n lämpötilassa 3 kuukautta.

Tulokset

Kasvien kasvu

Ensimmäisenä ja toisena vuonna kasvien kasvu oli hidasta, mikä on havaittu muissakin viljelykokeissa. Lehtien korkeus oli 20 - 35 cm. Ensimmäiset kukkavarret ilmestyivät kolmantena kasvuvuonna. Kukkavarsien kasvu alkoi yleensä kesäkuun puolivälin jälkeen täyden kukinnan ollessa 20.6. - 10.7. Kukkavarsien korkeus oli 60 - 140 cm. Siemenet kypsyivät 15. - 30.8.

Juurien pituus oli kolmannen vuoden lopulla 37 cm. Tuoreiden juurien paino yhtä äitikasvipottia kohti oli neljännen vuoden jälkeen 619 g ja viidennen vuoden jälkeen 1338 g. Juurten kuiva-ainepitoisuus oli 24 - 26%.

Talvituhoja ei havaittu, vaikka alhaisimmat lämpötilat talvella 1985 - 1986 olivat -38 - 42 °C.

Siementuotanto ja siementen itävyys

Nuoret 3 - 5 -vuotiaat kasvit kehittivät 1 - 6 kukkavartta pottia kohti, kun taas vanhemmat 7 -11 -vuotiaat kasvit kasvattivat 7 - 18 kukkavartta. Kukkavarsien määrä vaihteli katsomatta sääolosuhteisiin.

Keskimääräinen kypsä siemensato vartta kohti oli 4 - 9 g ja kasvia kohti 60 - 90 g. Tuhannen siemenen paino vuonna 1993 oli 1,50 - 1,73 g. Siemenet eivät itäneet huoneenlämpötilassa ilman käsittelyjä. Itävyystestissä siemenet alkoivat itää, kun niitä oli stratifioitu kosteassa 0 - 4 °C:ssa 68 - 78 vuorokautta. Itävyys parani kylmäkäsittelyn edetessä ja lähes kaikki siemenet olivat itäneet seuraavien 40 - 50 vuorokauden aikana. Viiden kuukauden kuluttua kylmäkäsittelyn alkamisesta itävyys katosi. Kolmen vuoden varastointi viileässä tuhosi itävyyden.

Optimitiheys taimituotannossa

Kokeet osoittavat, että kasvitiheys vaikuttaa merkittävästi hyvänlaatuisten taimien saantoon. Ensimmäisen kasvukauden hidaskasvuiset ja pienet taimet ovat hyvin herkkiä epäsuotuisille kasvuolosuhteille, varsinkin kuivuudelle. Kun siemeniä kylvettiin yksi kappale pottia kohti, yleensä 10 - 20% taimista oli kuollut kasvukauden aikana. Jos stratifioidut siemenet kylvettiin potteihin ryhmittäin, kaikissa poteissa oli eläviä kasveja ensimmäisen kasvukauden lopulla.

Keltakatkeron taimet kasvoivat hyvin muovikatteessa. Kukkavarsia ilmestyi 19 %:iin kolmannen vuoden kasveista, ja neljännen vuoden aikana 75 %:ssa kasveista oli kukkavarsia. Keskimäärin kukkavarsia oli 1,9 pottia kohti, mutta niissä poteissa, joihin oli kylvetty 5 tai 6 siementä kukkavarsien määrä oli 2 ja 2,4. Kukkavarsien korkeus oli kolmantena vuonna 81 cm ja neljäntenä vuonna 103 cm.

Keskimääräinen tuoreen juuren paino pottia kohti oli 356 g kolmannen vuoden jälkeen ja 583 g neljännen vuoden jälkeen. Eniten juuret painoivat niillä neljännen vuoden kasveilla, joilla siemeniä oli kylvetty 5 ja 6 kpl pottia kohti (792 g ja 712 g), joten suurin juurisato saatiin näillä siemenmäärillä pottia kohti. Tämä siemenmäärä pottia kohti näyttääkin olevan optimi kasvitiheys siementuotannossa. Suuressa mittakaavassa viljeltynä on 6 - 8 esi-idätettyä siementä pottia kohti riittävä määrä takaamaan riittävän määrän eläviä kasveja 3 - 4 -vuotiseen viljelyyn.

Juurten kuiva-ainepitoisuus oli 25,2%. Torinon yliopiston farmakognosian osastolla on tehty 4-vuotiaiden kuivattujen juurien kemiallinen analyysi. Juurten amarogentiinin pitoisuus oli 0,07% ja gentiopikrosidi-pitoisuus 2,44%. Nämä luvut täyttävät kaupalliselta rohdokselta vaadittavat pitoisuudet.

Johtopäätökset

Näistä viljelykokeista saadut tulokset ovat samansuuntaisia kuin aikaisemmin julkistetut keltakatkeron viljelymenetelmiä koskevat tulokset.