Neljän kamomillalajikkeen kukkasato ja haihtuvien öljyjen pitoisuudet Suomessa v. 1985 - 1988

Taustaa

Vaikka kamomilla (Matricaria recutita L.) kasvaa Suomessa luonnonvaraisena rohdoskasvina, lääketeollisuus ja luontaistuotekaupat käyttävät kuitenkin ulkomailta tuotua kamomillaa. Hälvän v. 1985 tekemän selvityksen mukaan maahamme tuotiin esim. v. 1982 8700 kg kamomillan kukkia, joiden arvo oli 521 000 mk. Lääketeollisuus vaatii kamomillalle tiettyä kemiallista koostumusta, joten eri kemotyyppien tutkimus on välttämätöntä pohjoisissa ilmasto-olosuhteissamme.

Materiaali ja menetelmät

Kamomillan viljelytutkimus kuului Helsingin yliopiston v. 1984 aloittamaan Puumalan maustekasviprojektiin, jossa tutkittiin Suomen olosuhteisiin sopivia viljelymenetelmiä ja niiden koneellistamista sekä eri lajikkeiden viihtyvyyttä.

Pirttimäen koetilalla tutkittiin v. 1985 - 1988 neljän lajikkeen satoisuutta ja viihtyvyyttä. Lajikkeet olivat unkarilainen tetraploidi Budakalaszi-2 sekä diploidit länsisaksalainen Degumille, unkarilainen Csömöri ja tsekkoslovakialainen Bona. Kamomillan siemeniä kylvettiin keväällä 5 kg/ha hajakylvönä 10 m²:n koeruutuihin. Kokeessa oli kaksi kerrannetta, maalajina hiekkamoreeni ja maan pH 5,8. Koealueelle levitettiin typpeä 50 kg/ha, fosforia 80 kg/ha ja kaliumia 85 kg/ha. Kukkasato korjattiin käsipuimurilla riipien ja lajiteltiin 18 mm:n seulalla. Kaikki kukat eivät irtoa puinnin ja lajittelun aikana. Osa sadosta muodostuu varsista, joissa kukat ovat yhä jäljellä. Tämä ns. kamomillan heinäsato on sopivaa kemialliseen jatkojalostukseen uuttamis- ja tislaamismenetelmien avulla.

Viljelyvuosien sääolosuhteet vaihtelivat paljon. Vuosina 1986 ja 1988 kasvukausi oli 2 - 4 °C keskimääräistä lämpimämpi ja sademäärä vastaavasti keskimääräistä pienempi. Vuonna 1987 kasvukausi oli 3 °C keskimääräistä kylmempi ja myös sateinen. Kasvukauden sää vaikutti merkittävästi kamomillan kukka- ja heinäsatoon. Vuonna 1985 saatiin korjattua kaksi satoa, mutta kahtena seuraavana vuonna vain yksi onnistunut sato. Paras tulos saavutettiin v. 1988, jolloin satoa korjattiin kolme kertaa.

Tulokset

Lajikkeiden tuore kukkasato oli neljän vuoden keskiarvona 0,4 kg/m² ja tuore heinäsato 0,2 kg/m2. Tämä vastaa keskieurooppalaista kevätkylvöstä saatua satoa, jota saadaan yleensä vähemmän kuin syyskylvöstä.

Kuivattujen kukkien kemiallinen analyysi osoitti, että tetraploidi lajike on bisabololoksidi-A -tyyppiä ja diploidit lajikkeet ovat alfa-bisabolololi -tyyppiä. Lajikkeiden haihtuvan öljyn pitoisuuksissa ja koostumuksessa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia, vaikka viljelyvuosien sääolosuhteet vaihtelivat paljon.