Basilika on kotoisin Aasiasta ja Afrikasta. Se on yksi maailman tärkeimmistä mausteista, ja Suomessa sitä on opittu käyttämään maustamistarkoituksiin viime vuosikymmeninä. Basilikaa viljellään eniten Egyptissä, Intiassa, Kaliforniassa, Ranskassa ja Unkarissa ja kulutetaan puolestaan eniten Yhdysvalloissa ja Saksassa. Suomeen kuivattua basilikaa on tuotu vuosittain 3-7 tonnia. Kotimaisen basilikan tuotantokustannukset ovat korkeat, mikä verottaa suurostajien kiinnostusta. Tuore- ja kuivayrtin suoramyynti sekä jalosteiden myyminen lienee kannattavinta.

Basilikan sukuun kuuluvat viisi tärkeintä lajia ovat amerikkalaisen kasvitieteilijä Tuckerin mukaan yksivuotiset Ocimum basilicum ja Ocimum sanctum sekä monivuotiset Ocimum canum, Ocimum gratissimum ja Ocimum kilimandsharicum; lisäksi on olemassa alkuperältään epäselviä risteymälajeja. Suomessa myytävät basilikan siemenet ovat ulkomaista alkuperää; lajikkeiden aitoudessa on vielä parantamisen varaa. Jos halutaan omaa siementä kasvihuoneesta, viljelyssä on syytä käyttää vain yhtä lajiketta risteymien estämiseksi.

Laji Ocimum basilicum on parhaiten tunnettu ja vaihtelevin. Englanniksi sen nimi on Sweet Basil. Siitä on olemassa kymmeniä alalajeja ja muotoja, joiden ulkonäkö vaihtelee isolehtisistä Mammoth- ja Lettuce leaf basil -lajikkeista pienilehtisiin ja matalan pensasmaisiin Bush Basil, Spice Globe ja Green Bouquet -lajikkeisiin. Ne sopivat hyvin viljeltäväksi ruukkukasveinakin. Lajista on myös olemassa koristeellisia puna- ja kurttulehtisiä lajikkeita (mm. hieman pippurilta maistuva Dark Opal). Lajin basilikojen korkeus vaihtelee 30-120 cm:iin. Korkeimat lajikkeet ovat kanelin makuinen Cinnamon ja Greek Basil. Satoisin lajikkeista on suurilehtinen Mammoth. Viljely kannattaa ehkä aloittaa tavallisimmasta vihreälehtisestä Sweet Basil -lajikkeesta. Pienilehtisten kasvien aromi on yleensä voimakkain.

Toiseksi suosituin basilikan lajeista on Ocimum sanctum eli hindujen pyhä basilika. Englantilaiselta nimeltään se on Holy tai Sacred Basil ja intialaiselta nimeltään Tulsi tai Tulasi. Lajista on olemassa vihreitä ja punaisia muotoja. Muut kolme lajia, Ocimum canum, Ocimum gratissimum, Ocimum kilimandsharicum, ovat monivuotisia ja puuvartisia. Niitä viljellään haihtuvan öljyn tuottamiseksi mm. Intiassa. Risteymälajikkeista tunnetuin on sitruunabasilika eli englanniksi Lemon Basil. Aikaisemmin se tunnettiin nimillä Ocimum citriodorum ja Ocimum americanum, mutta nykyisin sitä pidetään lajien Ocimum canum ja Ocimum basilicum risteymänä. Samoin niiden risteymänä pidetään vahvasti hedelmäaromista Spice basil -lajiketta. Nämä molemmat risteymät tuottavat itäviä siemeniä.

Erilaisen eteerisen öljyn koostumuksen mukaan basilikat voidaan jakaa kuuteen eri ryhmään: vaihtelevan makuinen linaloli-tyyppi (lajikkeet Sweet Basil, Dark Opal, Piccolo, Sweet Fine Basil, Cinnamon), anikselta vivahtava metyylikavikoli/linaloli -tyyppi (lajikkeet Purple Ruffles, Green Ruffles, Lettuce Leaf, Basil, Mammoth, Anise), metyylikinnamaatti-tyyppi (lajike Greek Basil), hieman hedelmäinen sineoli-linaloli -tyyppi (lajikkeet Bush Basil, Spicy Globe), sitruunatyyppi (lajike Lemon Basil) ja hedelmätyyppi (lajike Spice Basil).

Koska basilika on eteläistä alkuperää, se vaatii lämpimän tuulettoman kasvupaikan, esim. kasvihuoneen. Kylmyyttä basilika ei kestä ollenkaan, ja kasvu pysähtyy jo vähän alle kymmenessä asteessa. Kasvihuoneolosuhteissa basilika saattaa kasvaa jopa metrin pituiseksi, mutta avomaalla korkeus jää alle puolen metrin. Basilikan kasvatus avomaalla on kannattavaa korkeintaan aivan eteläisimmässä Suomessa. Avomaalle istutettaessa käytetään aina esikasvatettuja taimia, ja siellä tarvitaan harsoja, mustaa muovikatetta tai lämpölavaa kasvuston suojaksi. Kasvualustan tulisi olla humuspitoinen, ilmava, hikevä ja voimakkaasti lannoitettu. Avomaalla parhaita maalajeja ovat runsasmultaiset multamaat ja hiekoitetut savet. Kasvihuoneessa sopiva esikasvi basilikalle on varhaisperuna. Basilikaa voi myös kasvattaa tuoksuvana ja kauniina huonekasvina ikkunalla.

Basilikan siemenkylvö tehdään keväällä huhtikuussa turveruukkuihin (5x5 cm) 2-4 siementä kuhunkin. Siemenet voidaan peittää ohuella hiekka- tai turvekerroksella. On myös mahdollista kylvää siemenet hajakylvönä ja koulia ne turveruukkuihin toisen lehtiparin tultua näkyviin. Siemeniä on grammassa n. 1000 kpl, ja siementarve aarille on 4 - 5 g. Taimia täytyy karaista ennen istutusta ulos kesäkuun puolivälin paikkeilla. Taimet tarvitsevat 20 x 30 cm:n taimi- ja rivivälit. Kasvihuoneessa basilikaa voi kasvattaa penkki-, pohja-, turvesäkki- tai ruukkuviljelynä. Ruukkuviljelyssä sopiva ruukkukoko on 3-5 litraa, johon mahtuu 2-3 tainta. Basilikan siemenet säilyttävät itävyytensä pitkään, joten vanhoja siemeniä ei kannata heittää menemään. Jos basilikan onnistuu talvettamaan ruukussa, siitä voi ottaa pistokkaita keväällä juurrutettavaksi.

Avomaalla ja penkissä viljeltäessä basilika tarvitsee kompostia 3-4 kg/ m². Taimet on syytä latvoa, kun niissä on muutama pari kasvulehtiä. Tällöin niistä tulee tuuheampia ja sadosta runsaampi. Varsinkin honteloille yksilöille latvominen on tärkeää. Kitkentää, harauksia ja kastelua tehdään tarvittaessa. Lisälannoitus voi olla tarpeen ensimmäisen sadonkorjuun jälkeen, jos halutaan vielä toinen sato. Basilikan yleisimpiä tuholaisia ovat kirvat. Punalehtistä Dark Opal -lajiketta vaivaavat usein ripsiäiset, joita torjutaan poistamalla vioittuneet lehdet.

Kasvihuoneessa tuoreita lehtiä ja kukkia voi nyppiä kasvustosta jo viikko istutuksen jälkeen. Sato kerätään käsin. Lämmittämättömistä kasvihuoneista saadaan yleensä kaksi satoa; lämmitetyistä satoa voidaan korjata 4 - 7 kertaa. Sato korjataan silloin, kun kukintojen alimmat kukat ovat auki. Pienilehtiset lajikkeet tarvitsevat yleensä pisimmän kasvuajan. Korjuussa jätetään n. 10 cm:n sänki. Kahta alimmaista lehtihankaa alempaa basilikaa ei saa leikata, jos halutaan jälkikasvua. Avomaalla mahdollinen toinen sato korjataan ennen hallojen tuloa. Runsaasti vettä sisältävän basilikan, erityisesti kasvihuoneessa viljellyn, kuivaus ei ole mitenkään helppoa. Koska basilikan lehdet tummuvat helposti niitä käsiteltäessä ja myös kuumenevat herkästi leikattuna, sadonkorjuu on tehtävä varovasti ja nopeasti. Kuivatuslämpötila saa olla korkeintaan +40 ^oC. Tosin monet suosittelevat kuivatusta pienemmässä lämpötilassa, esim. +35 ^oC:ssa, ja voimakkaassa ilmavirtauksessa. Koska lehdet kuivuvat hitaasti, pienimittaisessa korjuussa ne kannattaa riipiä varsistaan. Basilikaa kannattaa myös pakastaa, koska aromit säilyvät tällöin paljon paremmin.

Tuoresatoa saadaan noin sata kiloa aarilta, mikä vastaa noin 10 kg:n kuivasatoa. Puumalassa tehdyissä kokeissa kuivasatoa saatiin avomaalta ilman katteita viljeltäessä 41-53 g/ m² ja mustaa muovikatetta käytettäessä 174-275 g/ m².Veli-Matti Lääperin mukaan tuoresato avomaalta on 10 - 30 kg/a (1 - 2 satoa) ja kasvihuoneesta 20 - 50 kg/a (2 - 4 satoa).