Inula helenium
Asteraceae-heimo (Asterikasvit)
Aataminhirvenjuuri, alanninjuuri, hiirenjuuri, hirvennurmi, hirventakku, holanki, olanti, oulanninkukka
Alant, ålandsrot
Elecampane
Alant
Piirroskuva suurempana
Valokuva
Isohirvenjuuren lehdet ovat alta nukkakarvaiset ja erittäin suuret: ne voivat kasvaa jopa metrin pituisiksi ja 40 cm leveiksi. Kasvin kukinta-aikaa on heinä-syyskuu. Suuret mykerökukinnot sijaitsevat yksittäin varsien latvoissa. Niissä on suvulle ominaiset kapean kielimäiset keltaiset laitakukat ja erittäin pienet keskellä sijaitsevat kehräkukat.
Isohirvenjuuri sopii erinomaisesti kasvatettavaksi puutarhan koristekasvina, sillä se on näyttävän näköinen ja menestyy hyvin kuivilla ja paahteisilla paikoilla, missä sen jäykät varret pysyvät hyvin pystyssä ilman tukemista. Tällaisille paikoille on muutoin vaikea löytää korkeakasvuisia perennoja. Isohirvenjuuren etuna on myös se, että sitä ei tarvitse istuttaa uudelleen muutaman vuoden välein eikä se muutoinkaan juuri hoitoa tarvitse. Lisäksi se houkuttelee runsaasti perhosia, mehiläisiä ja kimalaisia puutarhaan. Nopein lisäystapa on jakaa vanhoja kasveja.
Maatiainen ry. on valinnut isohirvenjuuren vuoden 1999 maatiaiskasviksi.
Koristekasveina viljeltyjä isohirvenjuurta muistuttavia lajeja ovat sen yhtä kookkaat sukulaiset jättihirvenjuuri (Inula magnifica) ja terttuhirvenjuuri (Inula racemosa). Jättihirvenjuurella kukat saattavat olla jopa 15 cm halkaisijaltaan, ja terttuhirvenjuurella kukat ovat terttumaisesti varren latvassa. Luonnonvaraista rantahirvenjuurta (Inula salicina) voi joskus tavata Etelä-Suomen ja Kuusamon niityiltä. Harvinaisena tulokkaana Etelä- ja Keski-Suomessa kasvaa karvainen vanukehirvenjuuri (Inula britannica). Kooltaan nämä luonnonvaraiset lajit ovat huomattavasti isohirvenjuurta pienempiä. Molemmat sopisivat hyvin puutarhaperennoiksi helppohoitoisuutensa vuoksi.
Eniten isohirvenjuurta muistuttava kasvi kuuluu kuitenkin aivan eri sukuun. Se on auringontähti (Telekia speciosa), jota viljellään Suomessa koristekasvina. Auringontähden erottaa isohirvenjuuresta leveiden herttamaisten alalehtiensä perusteella. Lehdet ovat alapuoleltaankin vihreät. Isohirvenjuuren lehdet ovat puolestaan pitkulaiset, ja niissä on alapuolella valkovanukkeista karvaa.
Käyttö rohtona
Rohdoksi käytetään isohirvenjuuren juuria, jotka nostetaan toisen tai kolmannen vuoden lopulla. Juuri sisältää syksyllä n. 45% inuliinia. Eteeristä öljyä juuressa on 1-2%. Se on useiden eri seksviterpeenilaktonin seos, joista alantolaktoneilla ja isoalantolaktoneilla on sieniä tuhoava vaikutus. Lisäksi yhdisteet vaikuttavat viruksia ja loisia tuhoavasti, sapen ja virtsan eritystä edistävästi sekä verenpainetta alentavasti. Sisäisesti nautittuna isohirvenjuuresta tehdyt rohdokset edistävät munuaisten toimintaa ja parantavat yskää. Juurirohdos voidaan valmistaa joko keitteenä tai uuttamalla murskattua juurta alkoholissa. Ennen isohirvenjuuri on ollut arvostettu lääkekasvi mm. keuhkotaudin ja katarrien hoidossa sekä eläinlääkinnässä.