Svinmålla
Fat hen (Frostblite)
Chenopodium album
Chenopodiaceae-heimo (Savikkakasvit)
Saviainen, saviheinä
Svinmålla
Fat hen (Frostblite)
Piirroskuva suurempana
Valokuva
Jauhosavikka on ravinteikkaiden kevyiden maiden yksivuotinen rikkaruoho. Sen siemenet ovat levinneet maanviljelyksen mukana kaikkialle lauhkean ja viileän vyöhykkeen alueella, ja varsinaista kotiseutua sille on vaikea määrittää. Suomessa se on yleinen koko maassa. Jauhosavikan lehdet ovat rakkulakarvojen tuottaman vaalean jauhon peitossa, mihin kasvin lajinimi album viittaa. Suvun nimi, Chenopodium, tulee kreikan sanoista "ken", hanhi, ja "podion", jalka. Lehdet muistuttavatkin jossain määrin hanhen räpylöitä. Savikan siemenien itävyys säilyy vuosikymmeniä ja jopa vuosisatoja. Maanmuokkaus herättää siemenet kasvuun pitkään viljelemättä olleessa pellossa.
Hyvin jauhosavikan näköinen on pohjoisemman levinneisyyden omaava pohjanjauhosavikka (Chenopodium suecicum). Sen erottaa jauhosavikasta helpoiten pehmeämmän varren perusteella. Jauhosavikan vartta ei pysty käsivoimin puristamaan kasaan mutta pohjanjauhosavikan varren pystyy. Punasavikka (Chenopodium rubrum) on vanha eteläinen kulttuurikasvi, mutta vanhat kannat ovat syrjäytymässä uusilla puhdistamolietteiden mukana kulkeutuneilla kannoilla. Punasavikka on saanut nimensä punaisten kukintojen perusteella. Monivuotista hyvänheikinsavikkaa (Chenopodium bonus-henricus) on aiemmin viljelty vihanneksena, ja nykyäänkin sen siemeniä on saatavilla. Luonnossa se on erittäin harvinainen, ja sitä tapaa lähinnä vain Ahvenanmaalta. Kylämaltsa (Atriplex patula) on yleinen eteläsuomalainen kasvi, joka muistuttaa paljolti jauhosavikkaa. Sen erottaa kuitenkin helposti lehtien ja haarojen vastakkaisen asennon perusteella. Myös kylämaltsaa voi käyttää vihanneksena.
Jauhosavikkaa ja muita savikoita voidaan käyttää tuoreena salaateissa ja pinaatin tapaan esim. muhennoksissa, keitoissa ja munakkaissa. Korkean oksaalihappopitoisuutensa vuoksi savikoiden lehdet soveltuvat parhaiten maitoruokiin, joissa maidon kalsium sitoo oksaalihapon haitattomaan muotoon. Korkean kuiva-ainepitoisuutensa (n. 9%) vuoksi jauhosavikka on riittoisaa ruuanvalmistuksessa.
Jauhosavikan siemeniä on syöty puurona, johon on käytetty myös muiden rikkaruohojen (mm. ukontataren ja peltohatikan) siemeniä. Ravintoarvoltaan savikan siemenet ovat melko hyviä, mutta niiden käyttöä haittaa korkea saponiinipitoisuus. Savikoiden sukulaisia, kvinoaa (Chenopodium quinoa) ja canihuaa, kaniwaa (Chenopodium pallidicaule), intiaanit viljelevät Etelä-Amerikan vuoristoseuduilla ja poistavat saponiinit tuhka- tai kalkkikäsittelyllä.
Jauhosavikalla ei ole rohdosvaikutuksia. Amerikkalaisesta savikkalajista (Chenopodium ambrosioides var. anthelminticum) valmistettua savikkaöljyä käytetään matolääkkeenä.
Jauhosavikan lehdet sisältävät runsaasti oksaalihappoa, joten ne eivät sovi munuaisvikaisille.