Käyttö ja markkinat

Kamomilla on yksi vanhimmista lääkekasveista. Sisäisesti käytettynä sillä on mm. rauhoittava ja vatsan kouristuksia laukaiseva vaikutus. Ulkoisesti sitä käytetään kylpy-yrttinä ja hiustenhoidossa. Suurimpia kamomillan tuottajamaita ovat Argentiina, Egypti, Unkari, Puola ja Espanja. Kaupan keskus on Saksa, jonne tuodaan kamomillan kukkia vuosittain n. 3000 t. Suomessa kukkia käytetään n. 8-10 t vuosittain, mistä määrästä suurin osa tuodaan ulkoa.

Lajikkeet

Kamomillasta on sekä diploidisia että polyploidisia lajikkeita. Luonnonvaraiset sekä tavallisimmin viljellyt lajikkeet ovat diploidisia. Polyploidiset lajikkeet ovat suurempikokoisia ja niiden haihtuvien öljyjen koostumus on erilainen. Haihtuvassa öljyssä ovat vaikuttavina aineina kamatsuleeni sekä bisabololi-yhdisteet, joiden pitoisuuksissa on lajikkeiden välillä suuriakin vaihteluita. Valitettavaa vain on, että siemenliikkeiden myymästä kamomillasta ei useinkaan käy ilmi, mikä lajike on kyseessä.

Neljän kamomillalajikkeen kukkasadosta ja haihtuvien öljyjen pitoisuudesta Suomessa löydät tietoa Yrttitarhan tutkimusosiosta.

Viljelyedellytykset

Kamomillan kasvupaikaksi sopii normaali lämmin puutarhamaa, jonka pH on vähintään 6,6. Typen tarve kamomillalla on kohtalainen, mutta kaliumia se tarvitsee enemmän. Sopiva määrä kompostia on 1-2 kg / m². Liian kosteasta maasta tai happamasta turvemaasta kamomilla ei pidä. Saunakukkaa tai pihasauniota kasvava palsta ei myöskään sovi kamomillan viljelyyn. Lumeton kevättalvi on haitallinen talvehtivien juurille, joten peltolohkon valinta on syytä tehdä tarkasti. Muutoin kasvi on kylmänkestävä. Tuholaisista kääriäiset (Cnephasia spp.) saattavat vioittaa kamomillan kukkia.

Lisäys

Kamomilla kylvetään avomaalle touko-kesäkuussa tai elo-syyskuussa. Viljelykokeiden perusteella paras ajankohta on kuitenkin kylvö juuri ennen talven tuloa niin, että kylvökset eivät ehdi taimettua. Siementä tarvitaan 30-50 g aarille, ja grammaan mahtuu siemeniä 20000 - 25000 kpl. Koska siemenet itävät vain valossa, kylvö tehdään riveihin maan pinnalle ja kylvöstä tiivistetään hieman. Itääkseen pintakylvetyt siemenet tarvitsevat tasaisen kosteuden. Hoitotöitä varten tarvitaan 50-60 cm:n rivivälit; pienellä alalla viljeltäessä riittävät 40 cm:n rivivälit ja muutaman sentin taimivälit. Suurille aloille kylvön voi tehdä heinänsiemenen kylvölaitteella. Jatkossa tarvitaan vain täydennyskylvöjä, sillä kamomilla kylväytyy itsestään seuraavina vuosina. Siemeniä voi kerätä omaan käyttöön pieneltä korjaamatta jätetyltä alalta, missä kukkien annetaan kukkia niin pitkään, että ne ovat täysin keltaisia ja kypsyneitä. Tässä vaiheessa kasvit leikataan varovasti juuresta aamukasteen aikaan ja viedään kuivumaan huoneenlämpöön. Viikon päästä siemenet ovat kerättävissä talteen. Ne kannattaa sekoittaa mykeröiden kuivien osien kanssa ennen kylvöä, jotta kylvöksestä tulisi tasaisempi. Itävyytensä siemenet säilyttävät ainakin 2 3 vuotta.

Hoito

Syyskylvö vaatii enemmän hoitotoimenpiteitä kuin kevätkylvö. Talvehtimisen jälkeen maanpinta on hyvä jyrätä, sillä roudan nostamat juuret täytyy saada painettua takaisin maahan. Kamomilla kestää hyvin pientä tallomista. Rikkaruohot torjutaan liekittämällä tai haraamalla tarpeen mukaan niin pitkään, kunnes kasvusto peittää rivivälit. Kastelua kamomilla vaatii lähinnä kevätkylvön yhteydessä. Ensimmäisen korjuukerran jälkeen annettu lisätyppi edistää pensastumista. Toisesta vuodesta eteenpäin itsekylväytynyttä viljelystä ei juurikaan pysty hoitamaan koneellisesti. Mahdollisiin aukkoihin tehdään keväisin paikkauskylvöt, ja suuret rikkaruohot kitketään pois käsin.

Sadonkorjuu ja käsittely

Syksyllä kylvetystä kamomillasta saadaan ensimmäinen sato seuraavan vuoden kesä-heinäkuulla. Seuraavat sadot saadaan aina muutaman viikon kuluttua edellisestä. Kesän aikana voi korjata yleensä kolme satoa. Sadonkorjuu suoritetaan kuivalla aurinkoisella säällä täyden kukinnan aikaan, jolloin valkoiset laitakukat ovat vaakasuorassa. Jos kukat kerätään liian vanhoina, ne murskautuvat jauhoksi jatkojalostuksessa. Omaan käyttöön kukkia voi poimia kotipuutarhassa pitkin kesää aina niiden auettua. Korjuu suoritetaan käsin tai marjanpoimureilla tai kaupallisessa mittakaavassa erikoiskonein. Sadonkorjuussa otetaan talteen kukkamykerö ja 1-2 cm kukkavartta. Kukat pannaan kuivumaan välittömästi keräyksen jälkeen, sillä korjattu kukkasato on erittäin herkkä pilaantumaan. Kuivatus tapahtuu +35 m°C:n lämpötilassa tai huoneenlämmössä, missä haihtuvan öljyn pitoisuus säilyy korkeimpana. Kilo tuoreita kukkia tarvitsee yhden neliömetrin kuivatustilaa. Niittokoneella korjattu kamomillaheinä kuivaa hyvin seipäillä. Kuiva kukkatavara pakataan välittömästi kuivatuksen jälkeen valon-, ilman- ja kosteudenpitäviin säkkeihin. Allergiset henkilöt voivat saada helposti oireita kamomillasta.

Viimeisen korjuun voi viivästyttää siemensadon saamiseksi. Siemenet alkavat kypsyä silloin, kun kukinnon terälehdet ovat kääntyneet alaspäin, ja ovat täysin kypsiä, kun terälehdet putoavat. Tässä vaiheessa mykerötkin hajoavat helposti, joten siementä on vaikea saada talteen.

Satoisuus

Syyskylvöt tuottavat suuremman sadon kuin kevätkylvöt, jos lehtiruusukkeiden talvehtiminen onnistuu. Tuoreita kukkia saadaan kahdesta korjuusta 20 - 60 kg/a korjuukertojen määrästä riippuen, mikä vastaa 4 - 15 kg:n kuivasatoa aarilta. Kiloon kuivattuja kukkia tarvitaan 4-6 kg tuoreita kukkia. Siemensatoa voidaan saada 1 - 2 kg/a.

Lähteet: