Ljung
Heather
Heidekraut, Heide
Calluna vulgaris
Ericaceae-heimo (Kanervakasvit)
Kangaskanerva, kangasärviä, nummenvarsi, siekki, siekkilö
Ljung
Heather
Heidekraut, Heide
Piirroskuva suurempana
Valokuva
Kanerva on eurooppalainen ikivihreä varpukasvi, joka on levinnyt myös muualle maapallolle. Suomessa kanervaa tapaa yleisenä koko maasta aivan pohjoisimpia osia lukuunottamatta. Siellä ja myös ulkosaaristossa kanerva korvautuu variksenmarjalla. Kanervien suvun nimi Calluna on johdos kreikankielen teonsanasta "kallynein", mikä tarkoittaa lakaisemista. Kanervan versoista onkin tehty varpuluutia. Kanerva viihtyy valoisilla ja maaperältään happamilla kasvupaikoilla, kuten kangasmetsissä, kallioilla, rämesoilla ja puuttomilla saaristoluodoilla sekä myös radanvarsilla. Vaikka sen kasvupaikat ovat kuivahkoja, se ei kuitenkaan siedä pitkäaikaista kuivuutta eikä myöskään kovia pakkasia. Vauriot korjaantuvat kuitenkin helposti versoston tehokkaan uudistumisen ansiosta. Valtava siementuontanto ja siementen hyvä säilyminen itävänä varmistavat myös lajin säilymistä. Korkea lämpötila ja suora auringonvalo edistävät siementen itämistä, mistä syystä kanerva hyötyy kulottamisesta ja metsäpaloista. Typestä kanerva ei pidä: typpipitoiset kanervat maistuvat kanervanälvikkäälle, joka lisääntyy hirmuisella nopeudella kasvustossa. Typpipitoisen laskeuman vuoksi Länsi-Euroopan kanerva- ja kellokanervanummet ovat vaarassa tuhoutua. Karujen maiden kanervia nälvikäs ei juurikaan tuhoa.
Kanerva on tärkeä mesikasvi, sillä sen kukinta ajoittuu loppukesään, jolloin muita mesilähteitä on vähemmän saatavilla. Kanervankukkien medestä mehiläiset tuottavat tummaa ja voimakasaromista kanervahunajaa. Mehiläisten lisäksi kukissa vierailevat monet muutkin hyönteiset, mutta tärkein pölyttäjä kanervalle on kuitenkin pieni kanervaripsiäinen.
Kanerva on Kainuun maakuntakukka, ja se kuuluu kauppayrtteihin.
Rohdoksi käytetään kukkia ja kukkivia versonlatvoja. Kukkaversot sisältävät jonkin verran arbutiinia, jolla on virtsaneritystä lisäävä ja virtsatietulehduksia lääkitsevä vaikutus. Myös flavoniglykosidit vaikuttavat virtsaneritystä lisäävästi. Kanervaa on pidetty perinteisesti tehokkaana "verta puhdistavana" rohtona, ja runsaan parkkiainepitoisuutensa vuoksi sitä on käytetty ripulilääkkeenä. Kanervalla on myös vankka maine rauhoittavana rohtona, ja sitä on käytetty usein iltateesekoituksissa edistämään unentuloa. Antiseptisen vaikutuksensa vuoksi kanervatee sopii pienten haavojen puhdistamiseen, ja kuivia hienonnettuja kanervankukkia voi ripotella märkiviin haavoihin, rohtumiin ja palovammoihin.
Nuoria kanervia on käytetty lampaiden ja kanien ja sotavuosina myös lehmien ja hevosten rehuna. Kanervan ravintoarvo ei kuitenkaan ole kovin korkea. Kanervaa on hyödynnetty myös parkitus- ja polttoaineena sekä kattamis- ja eristysmateriaalina. Värikasvina kanervasta saadaan ruskeita, vihreitä ja keltaisia värisävyjä; kotipolttoiseen viinaankin kanervalla on saatu kaunis punertava väri. Kanervan juurakoista on valmistettu piippuja.