KEHÄKUKAN viljely

Käyttö ja markkinat

Kehäkukkaa on perinteisesti käytetty teeyrttinä sekä yrttikosmetiikassa. Rohdostarkoituksiin käytetään kasvin kukkamykeröitä terälehtineen (Calendulae flos cum calice) tai pelkästään kuivattuja terälehtiä (Calendulae flos sine calice). Uutoksiin ja tislauksiin voidaan käyttää koko kasvia (Herba calendulae). Kehäkukka on vakioartikkeli rohdoskasvimarkkinoilla. Koska kukat kerätään perinteisesti käsin, viljelyä on harrastettu lähinnä pientiloilla ympäri maailmaa. Korjuukoneen käyttöönotto on alentanut maailmanmarkkinahintaa roimasti. Kotipuutarhassa kehäkukka on hyvä houkutuskasvi esim. kaalimaalla viljeltäväksi.

Lajikkeet

Kehäkukasta on sekä matala- että korkeakasvuisia lajikkeita. Värit vaihtelevat sitruunankeltaisesta tummanoranssiin. Rohdostarkoituksiin ja elintarvikevärjäyksiin ovat suositeltavimpia kerrotut tummanoranssit lajikkeet, joista saadaan runsas kuivakukkasato. Tällaisia lajikkeita ovat esim. Balls Gold, Orange King, Orange Ball ja Orange Gitana.

Viljelyedellytykset

Tavallinen kostea ja ravinteikas puutarhamaa käy hyvin kehäkukan viljelyyn. Hiesu- ja savimaat ovat erittäin hyviä, sillä lannoitustarve on niillä vähäinen. Happamuudeltaan lähes neutraali maa on sopivin. Jos maa on hapanta, kehäkukkaa kasvattaa vartta ja lehdistöä mutta ei kuki.

Lisäys

Siemenkylvö tehdään suoraan kasvupaikalle touko-kesäkuussa. Koska kehäkukan koneellinen kylvö on hankalaa, pienille peltoaloille kylvö kannattaa tehdä käsin. Siemeniä tarvitaan 50-60 g/aari ja kylvösyvyys on 1-3 cm. Kukkien jatkuva keruu vaatii tilaa, jolloin sopiva riviväli on vähintään 80 cm. Kylvö tehdään yleensä käsin, ja taimettuminen vie 10-14 vrk. Kasvit harvennetaan 5-8 cm:n etäisyydelle toisistaan. Ainakin pienimuotoisessa viljelyssä kukkien siemeniä kannattaa kerätä talteen syksyllä ja kuivattaa. Ne eivät yleensä idä yhtä hyvin kuin siemenliikkeistä ostetut, joten kylvö on syytä tehdä normaalia tiheämpään. Siementen itävyys säilyy 3 - 4 vuotta.

Hoito

Runsas typpilannoitus aiheuttaa liian voimakasta kasvua ja vähentää kukkien muodostumista. Riittävä kompostimäärä on 2-3 kg/ m2. Taimettumisvaiheessa tarvitaan liekityksiä tai harauksia, myöhemmin runsas kasvusto peittää rivivälit.

Sadonkorjuu ja käsittely

Ensimmäiset kukat muodostuvat n. kuukauden kuluttua kylvöstä, ja kukinta jatkuu lokakuulle asti. Sadonkorjuu tapahtuu pääosin elo-syyskuun aikana joka toinen, kolmas tai neljäs päivä kukintarytmin mukaan. Aluksi avautuvat suurimmat ja painavimmat kukat, elokuun puolivälin jälkeen avautuvat kukat ovat jo pienempiä. Kukat kuivataan korkeintaan +40 oC:n lämpötilassa pimeässä paikassa. Kuivuminen vie aikaa 2 - 3 vrk. Murskaamalla mykeröt kuivatuksen jälkeen terälehdet voidaan irrottaa mykeröistään. Terälehtien osuus kuivakukkasadosta on 52-68%. Kuivat kukat varastoidaan pimeässä. Kotikäyttöön kehäkukkien laitakukat voidaan irrottaa mykeröstä jo keräysvaiheessa.

Satoisuus

Viljelykokeissa on kokonaiskukkasadoksi saatu 97-113 kg/a, mikä vastaa 13-14 kg:n kuivakukkasatoa aaria kohti. Veli-Matti Lääperin mukaan kokonaisia kuivia kukkamykeröitä saadaan 5 - 13 kg/a ja pelkkiä terälehtiä 2 - 5 kg/a.

Lähteet:

Bertalan Galambosi: Luonnon rohdoskasvien viljely, Mikkeli 1994.
Bertalan Galambosi: Mauste- ja rohdosyrttien luonnonmukainen viljely, Helsinki 1995.
Ulla Lehtonen: Ullan maustekasvimaa. Keuruu 1989.
Veli-Matti Lääperi: Rohdos- ja maustekasvit, Tuotannollisen luonnonmukaisen viljelyn ohjekirja. Porvoo 1995.