Keltakatkero, viljelyohjeet

Käyttö ja markkinat

Keltakatkero on Keski-Euroopan Alpeilta kotoisin oleva monivuotinen kasvi, jonka juurta käytetään rohtona ja alkoholijuomien mausteena. Pääasiassa keltakatkeroa on kerätty luonnosta, mutta nyt harjoitetaan myös kaupallista viljelyä mm. Ranskassa, Saksassa, Sveitsissä ja Italiassa.

Viljelyedellytykset

Keltakatkero tarvitsee pitkille juurilleen hyvin muokatun syvämultaisen kasvualustan. Hitaan kasvun vuoksi maassa ei saa olla rikkaruohoja, ja kosteutta on oltava riittävästi. Lievä varjostus on eduksi. Kylmää keltakatkero kestää hyvin, ja se aloittaa kasvunsa heti lumen sulettua. Lannoituksen suhteen se on vaatimaton, mutta kalkkia maassa pitää olla riittävästi. Sopiva pH on 6,4 - 6,8.

Lisäys

Keltakatkeroa lisätään siemenistä taimikasvatuksen kautta. Siemenet kerätään elo-syyskuussa emokasveista ja kylvetään heti samana syksynä, sillä niiden itävyys laskee erittäin nopeasti. Itääkseen siemenet tarvitsevat kylmäkäsittelyn, joten ne kylvetään syksyllä kennostoihin 1 - 2 cm:n syvyyteen 4 - 7 kpl kuhunkin ja jätetään talveksi esim. kylmään kasvihuoneeseen havuilla peitettynä. Seuraavan alkukesän aikana kylvös itää ja taimettuu. Siemenet voi myös pitää 3 kuukautta ennen kylvöä varastoituna kosteaan varastoon 1 - 3 °C:een, jolloin ne itävät jo varastossa. Ne kylvetään sitten osittain itäneinä 5 cm:n kokoisiin turvepotteihin, joita hoidetaan kasvihuoneessa kesällä tai syksyllä tapahtuvaan istutukseen asti.

Pienet taimet tarvitsevat paljon valoa ja kosteutta. Kasvu on hidasta, ja ensimmäisenä vuonna muodostuu vain pieni lehtiruusuke. Avomaalle taimet istutetaan esim. 2-riviharjuun 50 - 60 cm:n taimivälein. Mustaa muovia käytettäessä taimia mahtuu neliölle 9 kpl. Peruslannoitukseksi sopii 35 kuutiota karjanlantakompostia hehtaaria kohti. Kerran kasvupaikalle juurruttuaan keltakatkero ei pidä siirtämisestä.

Hoito

Koska keltakatkeron viljelyaika on pitkä, vuosien mittaan tapahtuvaa rikkaruohottumista on vaikea estää. Erityisesti alkuvuosina kasvustot on pyrittävä liekittämään ja haraamaan ajoissa, jotta kasvu pääsee hyvään vauhtiin. Rikkaruohot on torjuttava 1 - 3 kertaa kasvukauden aikana. Orgaanisten katteiden tai mustan muovin käyttö on myös mahdollista. Ensimmäisen kolmen vuoden aikana kasvustot tarvitsevat kastelua kuivina kesinä. Lisälannoitukseksi tarvitaan 2 -3 vuoden välein 15 - 25 kuutiota karjanlantakompostia hehtaarille. Kukinta, joka antaa odottaa itseään useita vuosia, tapahtuu heinä-elokuussa. Siemenet kypsyvät syyskuun puoliväliin mennessä.

Sadonkorjuu ja käsittely

Juuret ovat korjuukelpoisia aikaisintaan 4 - 5 vuoden ikäisinä. Vain kukkineiden kasvien juuret korjataan. Juuret nostetaan syksyllä kasvukauden päätyttyä lapiolla. Suurilla aloilla voi käyttää juuresten nostokonetta. Sadosta poistetaan varret ja juuret pestään. Juurisato viipaloidaan ja kuivataan välittömästi pesun jälkeen +40 - 60 °C:ssa. Juuret menettävät kuivatuksessa painostaan vajaat puolet. Kuivatuksen jälkeen juuret pakataan kosteuden pidättävään pakkaukseen. Elintarviketeollisuus käyttää myös hiostettua keltakatkeron juurta.

Satoisuus

Koeviljelyksillä tuoresato on ollut 200 - 300 kg/a, mikä kuivattuna vastaa 35 - 40 kg:n aarisatoa.

Keltakatkeron viljelykokeisiin voit tutustua Yrttitarhan tutkimusosiossa.

Lähteet:

Bertalan Galambosi: Mauste- ja rohdosyrttien luonnonmukainen viljely. Helsinki 1995.
Veli-Matti Lääperi: Rohdos- ja maustekasvit, Tuotannollisen luonnonmukaisen viljelyn ohjekirja. Porvoo 1995.