Styvmorsviol
Heartsease (Wild Pansy, Love-in-idleness)
Stiefmütterchen
Viola tricolor
Violaceae-heimo (Orvokkikasvit)
Emintimänkukka, harakanhattu, kanansilmä, kissannaama, lasiheinä, lempikukka, linnunkukka, linnunsilmä, niinikorte, ohrankukka, peltokukka, sirkkuheinä, äidinsilmä, äitipuolenkukka, äitipuoli
Styvmorsviol
Heartsease (Wild Pansy, Love-in-idleness)
Stiefmütterchen
Keto-orvokki on matala ruoho, joka kasvaa yleisenä Etelä-Suomen kuivilla kallioilla ja kalliokedoilla. Keski-Suomessa se on jo harvinaisempi. Kukat ovat kelta-sini-valkoiset, ja kolmivärisyyteen viittaa kasvin tieteellinen lajinimikin, tricolor. Tosin keto-orvokin kukat voivat yhtä hyvin olla kokonaan sinipunaiset ja joskus myös täysin valkoiset tai keltaiset. Terälehtien keskellä on kuitenkin aina keltainen täplä, jota koristavat tummat mesiviitat. Ne ovat merkkinä pölyttäjille siitä, mistä suunnasta kukkaan pitäisi lentää parhaan pölytystuloksen varmistamiseksi. Keto-orvokki on yleensä syysyksivuotinen kasvi: saman kesän siemenistä kasvaneet taimet talvehtivat ja kukkivat aikaisin seuraavana kesänä.
Keto-orvokin äitiä ja äitipuolta tarkoittavat lempinimet useissa kielissä viittaavat kukan terälehtiin, joista ylimpien tai alimman on nähty kuvaavan äidin ahteria. Lähinnä äitiä sijaitsevat terälehdet ovat omia lapsia ja äidistä kauimpana olevat terälehdet ovat ottolapsia.
Keto-orvokki on kaunis kasvi myös puutarhassa, ja sitä onkin kasvatettu koristekasvina jo 1600-luvulla. Se sopii kalliopuutarhan koristeeksi sekä ketokasviksi. Jos kosteutta on riittävästi, kukinta-aika voi olla melko pitkä. Keto-orvokki risteytyy helposti puutarhan tarhaorvokkien kanssa, jolloin muodostuu uusia suurempikukkaisia orvokkeja. Se onkin ollut yhtenä kantalajina tarhaorvokkeja jalostettaessa. Luonnossa yleiset metsäorvokki (Viola riviniana) ja aho-orvokki (Viola canina) sopivat puolestaan peittokasveiksi puutarhan varjoisempaan osaan. Molemmat kukkivat aikaisin ja runsaasti. Orvokkeja voi lisätä siemenistä tai taimia luonnosta siirtämällä.
Rohdoksi kerätään kukkivia maanpäällisiä osia. Keto-orvokki on ollut keskiajalta lähtien tärkeä erilaisten ihovaivojen rohto sekä sisäisesti että ulkoisesti käytettynä. Sillä on hoidettu mm. maiorupea, aknea, syyhyä, herpestä ja vaikeasti paranevia haavoja. Nykyisin kasvia käytetään eniten lasten ihottumiin ja maitorupeen sekä yskänrohtona. Keto-orvokin sisältämillä saponiineilla ja flavonoideilla on virtsan-, hien- ja limaneritystä lisäävä vaikutus. Salisyylijohdannaiset vaikuttavat tulehduksia poistavasti sekä kuumetta alentavasti. Lisäksi keto-orvokki sisältää runsaasti lima-aineita. Pelto-orvokilla on samanlaisia rohtovaikutuksia kuin keto-orvokilla. Molemmat orvokit ovat kuuluneet useiden Euroopan maiden farmakopeaan.
Keto-orvokit on poimittava heti aamulla kasteen haihduttua ja ne on kuivattava nopeasti kuivauskaapissa tai uunissa, jotta ne eivät homehtuisi tai siemenkodat eivät pääsisi kehittymään. Kuivattu kasvi on syytä säilyttää ilmatiiviisti.