Koiruoho

Artemisia absinthium
Asteraceae-heimo (Asterikasvit)

Mali
Koimaruna, koiso, koisso, maliheinä, maruna, surumaruna

Äkta malört
Wormwood
Wermut, Absinth

Yleiskuvaus

Koiruoho on monivuotinen alle metrin korkuiseksi kasvava ruoho, joka on kauttaaltaan hopeanhohtoisen silkkimäisen karvan peitossa. Kasvin tuoksu on voimakkaan ryytimäinen. Hailakankeltaiset melko kookkaat kukat puhkeavat loppukesästä. Kukkamykeröt ovat nuokkuvia, ja ne ovat ryhmittyneet toispuoliseksi tertuksi. Koiruohoa voi tavata vanhan viljelyn jäänteenä ja uutenakin tulokkaana Etelä- ja Keski-Suomen kuivilta pihoilta, niityiltä ja laitumilta. Etelä- ja Länsi-Suomessa koiruohoa kutsutaan koiruohoksi, Itä- ja Pohjois-Suomessa mali-nimitys on yleisempi. Satakunnassa kasvia on nimitetty koisoksi ja Lohjan seudulla se on ollut maruna, mikä tarkoittaa kuitenkin virallisesti pujoa. Kotoisin koiruoho on itäisen Välimeren alueelta ja Lähi-Idästä.

Käyttö ravintona

Luonnonvaraisena kasvina koiruoho oli tärkeä mauste ennen luostarilaitoksen mukana tulleiden mausteiden yleistymistä. Sitä on käytetty mm. riistan ja merilintujen maustamiseen. Koiruoho on ollut myös tärkeä vermuttien, liköörien ja yrttiviinien ainesosa. Edelleenkin koiruohoa viljellään Keski-Euroopassa näiden juomien raaka-aineeksi. Vermutti ja absintti ovat saaneet nimensäkin koiruohon mukaan. Absintti on likööriä, jonka tärkein ainesosa on koiruohouute. Koiruohoa ei käytetä pelkästään maustevaikutuksensa vuoksi, vaan myös tujonin huumaavan vaikutuksen takia. Psyykkiset ja fyysiset sivuvaikutukset olivat kuitenkin niin voimakkaat, että absintin valmistaminen kiellettiin useimmissa Euroopan maissa 1900-luvulla. Nykyisin absintti on vapautettu pannasta, sillä sivuvaikutusten on todettu johtuneen ennemminkin absintin sisältämistä epäpuhtauksista, väriaineista ja korkeasta alkoholipitoisuudesta. Suomessakin absinttia on saanut ostaa keväästä 2000 lähtien. Koiruohon käytössä on kuitenkin syytä olla varovainen..

Käyttö rohtona

Koiruoho on yksi kaikkein vanhimpia rohtokasveja: sitä on suositeltu mm. kuukautiskipuihin, ruokahaluttomuuteen ja suolistoloisten häätämiseen. Nykyisin sen käyttöalueita ovat ruokahaluttomuus sekä mahanesteiden ja sapen erityksen lisääminen. Kasvia voi käyttää vain muutamana päivänä peräkkäin. Rohdoksi kerätään kukinta-aikaisia lehtiä ja versojen kärkiä. Koiruohon haihtuva öljy sisältää pääkomponentteina isotujonia ja tujolia sekä karvasaineita, joista eniten absintiinia ja artabsiinia. Juuri karvasaineilla on ruokahalua ja ruuansulatusta edistävä vaikutus, ja niistä johtuu kasvin erittäin karvas maku. Haihtuvassa öljyssä on myös fellandreenia ja kadineenia. Koiruohon sisältämillä atsuleeneilla on tulehduksia ehkäisevä vaikutus. Tujoni puolestaan ehkäisee ilmavaivoja, toimii matolääkkeenä ja edistää kuukautisten alkamista. Tujonin vaikutus on myös abortoiva, ja koiruohoa onkin käytetty sikiönlähdetyksessä. Tujoni ovat hermomyrkky.

Rohdokseksi myytävän koiruohon tulee sisältää eteeristä öljyä vähintään 0,3%, ja karvasainearvon tulee olla vähintään 15000. Jälkimmäinen tarkoittaa sitä, että vielä laimennoksessa 1:15000 on oltava todettavissa karvas maku. Koiruoho kuuluu lääkeluettelon kasveihin, ja rohdosten valmistus tapahtuu lääketehtaissa.

Varoitukset

Koiruoho on sisältämänsä tujonin vuoksi myrkyllistä. Yliannostukset ja jatkuva koiruohon käyttö voivat aiheuttaa kouristuksia, oksentelua, huimausta, kramppeja ja hourailua. Lasten ja odottavien äitien on syytä välttää koiruohon käyttöä. Koiruohosta on kuitenkin olemassa muotoja, jotka eivät sisällä lainkaan tujonia. Koiruohosta eristettyä eteeristä öljyä ei saa käyttää sisäisesti.

Muu käyttö

Koiruohon voimakkaan tuoksuisia lehtiä on käytetty koiden ja luteiden torjuntaan. Koiruohokeitteellä on torjuttu syöpäläisiä. Postin steriloiminen koiruohonuotion savussa oli yleistä ruton aikana. Nykyisinkin koiruohokeitteellä. on käyttöä: se on hyvä keino torjua tuholaisia puutarhasta, ja se sopii myös kellarin desinfioimiseen. Koiruohon oksatkin kasvien juurelle ripoteltuna toimivat tuholaisten karkottimina.

Kansanperinne