Koiruohon suomalainen nimi tuo mieleen myrkyn, jolla karkoitettiin koit vaatteista. Myös kasvin ruotsalainen nimi malört viittaa tähän käyttötarkoitukseen. Koiruohon kansanomaisempi nimitys on mali.

Suomessa se on ollut yleinen pihakasvi. Lääkekäytössä sitä on käytetty miltei päivittäin ja hoitamaan monen moisia vaivoja. Yrttiä kului vuosittain runsaasti, joten sen saanti turvattiin viljelmillä, joista voitiin koota runsaasti versoja. Ne tavallisesti kuivattiin aitan seinustoilla tai tuvan orsilla. Määrät saattoivat olla niin suuria, että orret notkuivat kimppujen painosta.

Koiruoho sopi pihapiirin koristeeksi ja sitä istutettiin myös haudoille.

Legendat koiruohosta luovat kasville pahan maineen: kerrotaan että kun käärme luikereli pois paratiisista houkuteltuaan Eevan maistamaan omenaa, kasvoi käärmeen jälki koiruohoa. Raamatusssa koiruoho on usein katkeran ja hirmuisen vertauskuva. Koiruoho on Johanneksen Ilmestyskirjassa lopuajan ennusmerkki: "Ja kolmas enkeli puhalsi pasuunaan; niin taivaasta putosi suuri tähti, palava kuin tulisoihtu, ja se putosi virtoihin, kolmanteen osaan niistä ja vesilähteisiin. Ja tähden nimi oli koiruoho ja kolmasosa vedestä muuttui koiruohoksi ja paljon ihmisiä kuoli vedestä, koska se oli karvaaksi käynyt."

Kreikkalaisille ja roomalaisille koiruoho Artemisia oli Artemiin eli metsästyksen jumalatar Dianan symboli ja metsästäjät koristautuivat kasvilla lähtiessään pyyntiretkille. Egyptissä parannustaidon jumalattaren Isis-mysteereihin vihityt kantoivat koiruohovarpuja. Saksan ja englannin kieliset nimet wermut ja wormwood juontuvat käärmettä ja matoa tarkoittavista sanoista. Koiruohosta valmistettuja lääkeaineita käytettiin matojen häätämiseen. Jo kauan ennen kuin bakteeritkeksittiin, aavisteltiin, että taudit johtuvat loisista. Ei vain osattu arvata, että taudin aiheuttajat olivat paljaalle silmälle näkymättömiä. Kaikkien tautien selitettiin johtuvan madoista vatsassa, useimmat lääkeaineet siis olivat matolääkkeitä. Vermutti on viiniä, johon on lisätty koiruohouutetta.

Kun munkit saapuivat Pohjolaan ja rupesivat viljelemään koiruohoa yrttitarhoissaan, he hämmästyivät huomatessaan, että ryyti tunnettiin täällä varsin hyvin. Koiruoho esiintyy Suomessa useimmilla pihamailla ja teidenvarsilla ja kulttuuripaikoilla. Se kuului esihistoriallisten ja keskiaikaisten linnojemme ympäristön kasvistoon. Sitä on viljelty lääkekasviksi. Keskiajan yrttitarhurit suosittelivat sitä mm. varmana keinona merisairautta vastaan. Koiruohouutetta käytettiin vainajien huuhteluun ja vielä 1800-luvulla ruumisarkkuja koristeltiin koiruoholla. Se kuuluu siten myös vanhojen kirkkomaiden kasvatteihin.

Annemarta Borgen kertoo kirjassaan Minun yrttini tarinaa isoeno Peristä, joka naukkaili aamuisin terveydekseen koiruohoryyppyjä ja eli yli yhdeksänkymmenvuotiaaksi.