Lakka

Rubus chamaemorus
Rosaceae-heimo (Ruusukasvit)

Hilla, Suomuurain
Lintti, luppa, löttö, muurama, muuran, muuro, nevamarja, suomarja, suomuuran, valakko, valokas, valokka, valokki

Hjortron
Cloudberry
Moltebeere

Piirroskuva suurempana
Valokuva

Yleiskuvaus

Lakka on maanpäällisiltä osiltaan yksivuotinen mutta juurakoltaan monivuotinen soiden kasvi. Se kasvaa rämeillä ja korvissa koko Suomessa, mutta runsaimmillaan se on Pohjois-Suomessa ja Pohjanmaalla. Lakka on kaksikotinen eli kukin kasviyksilö muodostaa vain emi- tai hedekukkia. Koska suurikin lakan kasvustolaikku voi olla peräisin yhdestä juurakosta, on mahdollista, että kaikki kukat ovat hedekukkia, ja tällöin marjoja ei muodostu. Lakan marjat ovat kasviopillisesti lukuisista luumarjoista koostuneita kertoluumarjoja. Suvun latinalainen nimi Rubus tarkoittaa punaista, ja lajinimi chamaemorus mulperin marjan kaltaista.

Lakkasadot vaihtelevat vuosittain paljon, mikä johtuu suurimmaksi osaksi kukinta-aikaisista sääoloista. Lakka ja sen pölyttäjät vaativat kukinta-aikana vähintään +2 oC:n lämpötilan ja optimi on yli 10 oC. Myrskyissä ja kovissa sateissa kukat menettävät terälehtensä ja samalla pölyttäjähyönteiset, sillä pölyttäjät eivät löydä terälehdettömiä kukkia. Myös edellisen kesän huonot sääolot vaikuttavat seuraavan kesän satoon heikon kasvun kautta. Hillakuoriainen on lakan pahin tuholainen, ja sen lehtiä syövät toukat ja aikuiset voivat vaikuttaa ratkaisevasti lakan satoon. Lakkaa on yritetty viljelläkin, mutta se on osoittautunut kannattamattomaksi ja vaikeaksi. Lakat pitäisi kerätä kypsän keltaisina eikä raakoina punaisina, kuten monet tekevät.

Käyttö ravintona

Lakan marjoja käytetään tuoremarjana sekä mm. hilloissa, leivonnaisissa, jälkiruuissa ja likööreissä. Marjoissa on jonkin verran säilymistä edistävää bentsoehappoa, minkä vuoksi ne säilyvät omassa mehussaan kylmässä kuten puolukatkin. Edellytyksenä kuitenkin on, että marjat saadaan kylmään heti poimimisen jälkeen niin, etteivät ne ehdi lämmetä keruuastiassa. Lakan A- ja C-vitamiinipitoisuudet ovat huippuluokkaa: ne päihittävät 10- ja 4-kertaisesti appelsiinin. Lakan lehdet sopivat hyvin yrttiteen raaka-aineeksi.

Ruokaohjeet

Ravintoainesisältö

Käyttö rohtona

Lakka on tunnettu keripukin ehkäisijä korkean C-vitamiinipitoisuutensa vuoksi. Tämä tiedettiin jo 1600-luvulla, ja merimiehiä kehotettiin ottamaan pitkille purjehduksille mukaan lakkahilloa. Lakan verholehtiä, jotka jäävät jäljelle marjoja perattaessa, käytetään entisen Neuvostoliiton alueella yskänrohtona.

Kansanperinne