Polemonium caerulea
Polemoniaceae-heimo (Sinilatvakasvit)
Sinilatva
Blågull
Jacob´s Ladder
Piirroskuva suurempana
Valokuva
Rohtona käytetään useimmiten juurta, mutta myös kukkimisaikaan kerättyä versoa voidaan hyödyntää. Lehtosinilatvan rohtokäyttö on ollut unohduksissa, vaikka se vielä 1830-luvulla kuului joidenkin Euroopan maiden farmakopeaan nimellä "Valerianae graecae". Tällöin kasvin kuivattuja kukkaversoja ja juuria käytettiin mm. kupan, käärmeenpuremien ja vesikauhun hoitoon. Kansan keskuudessa lehtosinilatvan juurista tehtiin myös rauhoittavaa keitettä. Juurista valmistetaan rohtoa kuivaamalla ne pesun jälkeen n. 50 °C:n lämpötilassa. Rohdoksi tarvitaan kuivattua hienonnettua juurta 6 grammaa yhtä vesilasillista kohti. Sitä keitetään vedessä puolisen tuntia, jonka jälkeen keite siivilöidään. Keitettä nautitaan ruokalusikallinen kolme kertaa päivässä.
Muutama vuosikymmen sitten lehtosinilatvalla todettiin olevan kroonista keuhkotautia lievittäviä ominaisuuksia, ja tämän jälkeen havaittiin sen sisältämien saponiinien vaikuttavan rauhoittavasti. Kasvin rauhoittava vaikutus on jopa useita kertoja tehokkaampi kuin valerianan. Rauhoittava vaikutus ulottuu myös stressistä johtuvaan vatsahaavaan, jonka hoidossa lehtosinilatvan on todettu olevan tehokas yhdessä limakalvoja parantavien yrttien kanssa nautittuna. Lisäksi lehtosinilatvalla on verisuonten kovettumista (ateroskleroosia) ja veren kolesterolia vähentävä vaikutus. Parin kolmen viikon säännöllinen käyttö auttaa unihäiriöissä ja vähentää yleisen heikkouden tunnetta. Pitkäaikaisen käytön on todettu parantavan vastustuskykyä ja vähentävän kroonisista keuhkovaivoista kärsivien potilaiden toistuvia tulehduksia. Kasvin rohtovaikutuksia on tutkittu erityisesti entisen Neuvostoliiton alueella.