Libbsticka
Lovage
Liebstock
Levisticum officinale
Apiaceae-heimo (Sarjakukkaiskasvit)
Rohtoliperi, lipstikka
Liperstikka, lipistikka
Libbsticka
Lovage
Liebstock
Piirroskuva suurempana
Valokuva
Liperi on monivuotinen, tanakkavartinen 1-2 metriä korkea voimakkaasti tuoksuva ruoho. Se on ikivanha rohto- ja maustekasvi, jonka kotimaana pidetään Persiaa. Roomalaiset käyttivät liperin juuria lääkkeenä vatsa- ja suolistosairauksiin, ja heidän mukanaan kasvi levisi valloitetuille alueille. Liperi kuului niiden 90 yrtin joukkoon, joita Kaarle Suuri määräsi viljelemään hallitsemissaan maissa. Etelä-Euroopassa liperi kasvaa luonnonvaraisena ja pohjoisempana Euroopassa viljelyjäänteenä. Suomessa liperiä on viljelty maan pohjoisosia myöten, ja sitä tapaa siellä täällä villiytyneenä Oulun korkeudelle saakka. Nimi lipstikka on ilmeisesti johdos saksalaisesta nimestä "Liebstöckel", joka viittaa kasvin käyttöön lemmenjuomien ainesosana. Latinankielinen sukunimi Levisticum tulee latinan sanasta "levare", parantaa, ja lajinimi officinalis tarkoittaa lääkkeenä käytettyä. Luostareissa liperiä viljeltiin paitsi rohdoksena myös tuholaisten karkottamiseksi. Pohjoismaissa istutettiin ennen liperiä talon ympärille pitämään luteet ja rotat loitolla.
Liperi maistuu vahvasti selleriltä, mutta lisäksi voi aistia palsternakan, purjon ja persiljankin aromia. Liperi sopii keittojen, kastikkeiden, patojen, muhennosten, riisi- ja makaroniruokien maustamiseen. Kasvisruuissa liperi sopii lantun, kaalien, kurpitsan ja perunan mausteeksi sekä juustoihin ja leipiin. Liperi lisätään ruokiin kypsentämisen alkuvaiheessa. Kuivaaminen miedontaa huomattavasti liperin makua, mikä voidaan katsoa olevan vain eduksi sen käytölle. Nuoria juuri puhjenneita versoja voi keväällä silputa salaattien joukkoon, mutta muutoin kasvi ei juurikaan sovi tuoreena suurin määrin käytettäväksi voimakkaan makunsa takia. Saksankielisillä alueilla liperi arvostetaan korkealle, ja siitä käytetäänkin lihaliemikäyttöön viittaavaa nimeä Maggikraut. Liperi on lihaliemikuutioiden alkuperäinen mauste. Liperin lehdet ja varsinkin juuri sopivat alkoholijuomien maustamiseen. Juurta on ennen käytetty jauhettuna pippurin asemesta. Lehtiruoteja on käytetty valkaistuna lehtisellerin tapaan.
Liperi on ollut 1700-luvulla yksi Suomen suosituimpia lääkekasveja. Rohtona käytetään liperin juuria ja lehtiä. Niissä on haihtuvaa öljyä, joka sisältää kasville tyypillisen tuoksun antavaa n-butyyliftalidia. Kumariini ja umbelliferoni vaikuttavat virtsaneritystä lisäävästi sekä kouristuksia laukaisevasti. Liperin siementen pureskelu auttaa ruuansulatus- ja ilmavaivoihin. Liperi vaikuttaa myös ruokahalua parantavasti ja yskänärsytystä vähentävästi.
Eläimillä liperiä on käytetty rohtona ajettumiin ja utareiden hoitoon. Sitä myös syötettiin lehmille parantamaan maidon makua ja hidastamaan sen happanemista.