Epilobium angustifolium
Onagraceae-heimo (Horsmakasvit)
Hepohäntä, horma, hormu, häränhäntä, häränhäntike, Jesuksen kukka, maitiainen, maitohorma, paloheinä, palohorma, palohorsma, palokukka, paloruoho, rieskaruoho, tuliheinä, tulivormu, tuulensääri, vormuruoho
Duntrav, mjölkört
Rose Bay Willowherb
Piirroskuva suurempana
Valokuva
Maitohorsma on avoimilla kasvupaikoilla viihtyvä monivuotinen ruoho, joka on yleinen kaikkialla Suomessa sekä myös muualla pohjoisen pallonpuoliskon viileän ja lauhkean ilmaston alueilla. Se poikkeaa huomattavasti muista horsmista (joita on lähes 200 lajia) suuren kokonsa ja monilukuisten kukkiensa perusteella, ja välillä se erotettiinkin omaksi Chamaenerion-suvukseen. Maitohorsma kasvaa laajoina kasvustoina hakkuiden, myrskyjen ja kulojen paljastamilla alueilla sekä myös tienvarsilla, rannoilla ja joutomailla. Molempien maailmansotien jälkeen maitohorsma levisi koristamaan tuhottuja kaupunkeja ja metsiä, mistä se sai nimen tuliyrtti. Maitohorsma runsastuu kasvupaikan typpipitoisuuden noustessa palojen ja hakkuiden jäljiltä. Syy horsman nopealle paljaiden maiden valtaukselle on sen valtava siementuotanto: yksi verso voi kasvukauden aikana tuottaa jopa 80000 siementä. Siemenet ovat erittäin kevyitä ja niissä on ohuet silkkimäiset töyhdöt, joiden avulla ne kohoavat ilmavirtojen mukana korkeuksiin. Maitohorsma kuuluu kauppayrtteihin.
Maitohorsman juuriversoja voidaan käyttää parsan tavoin keitettynä.. Nopeasti öljyssä kuumennettuna ja soijakastikkeella maustetussa vedessä kiehautettuna nuorista versoista saa herkullista ruokaa. Juurista on tehty jauhoja, leipää, muhennoksia sekä myös kahvinkorviketta. Parkkiaineet maistuvat tuoreissa juurissa, mutta muutaman kuukauden säilytys miedontaa makua. Maitohorsman lehdissä on runsaasti valkuaisaineita, C-vitamiinia ja karoteenia.. Ne sopivat teeainekseksi ja nuorena myös salaatteihin. Lehtiä voi käyttää myös lämpimissä voileivissä tai laatikkoruuissa esimerkiksi riisin ja palsternakan kanssa. Teesekoituksissa maitohorsma on hyvä makua ja väriä antava perusyrtti, jolle hiostus vielä tuo uutta aromia. Varsinkin Venäjällä horsman lehtiä on käytetty aidon kiinalaisen teen väärennöksenä, koporjeteenä. Nimensä tämä maitohorsman ja kiinalaisen teen sekoitus on saanut siitä, että etenkin Koporjen seudulla Pietarin läänissä kerättiin valtavia määriä maitohorsmaa. Metsiä jopa kaadettiin ja kaskettiin, jotta kasvi olisi levinnyt laajemmalle, ja monien pääasiallinen tulonlähde oli maitohorsman lehtien keräys.
Rohdoksena käytetään maitohorsman kukkia ja lehtiä. Niiden sisältämät parkkiaineet supistavat limakalvoja, puhdistavat haavoja ja tukahduttavat verenvuotoa. Maitohorsmalla on myös tulehduksia estävä vaikutus, ja sitä onkin käytetty kurlausvetenä suun ja nielun tulehduksiin. Kansanlääkinnässä maitohorsmakeitteellä on lisäksi hoidettu vatsatauteja ja suolistokatarria. Maitohorsmalla on kyky lisätä maidontuotantoa, mihin viittaa kasvin ruotsinkielinenkin nimi "mjölkört", maitoyrtti. Maidontuotannon lisääntyminen perustuu kasvin nestettä poistavaan vaikutukseen.
Maitohorsman siemenkarvoja on käytetty peittojen, tyynyjen ja patjojen täytteenä ja onpa niistä kehrätty eläinten karvoihin sekoitettuna lankaakin lampunsydämiin ja jopa hattuja varten.