Äkta johannesört, äkta mannablod
St. john`s wort
Johanniskraut
Hypericum perforatum
Hypericaceae-heimo (Kuismakasvit)
Ajosheinä, hepomatara, johanneksenminttu, juhannuskukka, kakoisenkukka, kiroruoho, kuismanpaiseheinä, kämmenkukka, läpikuisma, nurmikuismo, puismanheinä, sianveriheinä, sikaheinä, sikamatar, teeheinä, tsajuheinä, uismanheinä, verapuuheinä, verimänty, veriruoho, viinaheinä
Äkta johannesört, äkta mannablod
St. john`s wort
Johanniskraut
Piirroskuva suurempana
Valokuva
Hypericum-sukuun kuuluu kaikkiaan n. 400 eri lajia, joita tavataan lähes koko maapallolta. Suomessa niistä kasvaa neljä, mutta yleisenä vain kaksi: mäkikuisma ja särmäkuisma (Hypericum maculatum). Särmäkuismaa löytää Etelä- ja Keski-Suomen ahoilta, niityiltä, pientareilta ja metsänlaiteilta. Mäkikuisma on sitä eteläisempi ja harvinaisempi viihtyen kuivemmilla paikoilla metsissä, pensaikoissa ja tienvarsilla. Molemmat kuismat kasvavat noin puolen metrin korkuisiksi ja kukkivat keltaisin kukin. Ne erottaa toisistaan varren särmien ja verholehtien muodon perusteella: särmäkuismalla varsi on 4-särmäinen ja kukkien verholehdet ovat tylppiä ja pyöreäkärkisiä, mäkikuismalla varsi on 2-särmäinen ja verholehdet ovat suipot. Myös lehtien kuultotäpläisyyden perusteella lajit voi erottaa toisistaan: särmäkuismalla lehdissä on läpinäkyviä pisteitä vain muutamia, mutta mäkikuismalla niitä on paljon lehtien kärjissä.
Läpinäkyvät pisteet ovat legendan mukaan syntyneet paholaisen pistoista, koska kasvia käytettiin paholaisen karkottamiseen. Vielä Linne´kin käytti kuismasta nimeä "fuga demonum", paholaisen pako. Todellisuudessa pisteet ovat haihtuvan öljyn täyttämiä soluja, jotka valoa vasten katsottuna näyttävät kirkkaan läpikuultavilta.
Kuismilla on kansanrohdoksena yleislääkkeen maine. Rohdoksena käytetään kukkivia versonlatvoja. Juhannuskukkaviinaa eli Pirkumin palsamia valmistettiin liottamalla kuismankukkia alkoholissa muutamia viikkoja. Tätä punaista viinaa käytettiin sitten mm. vatsa- ja keuhkovaivoihin, närästykseen, virtsapoltteeseen, kurkkukipuun, haavoihin ja tulehduksiin. Kuismateetä käytettiin puolestaan lapsilla yökasteluun ja "sielunhäiriöihin". Hyperici oleum eli juhannusöljy on ollut ennen yleinen lääke korvatulehduksiin. Sitä valmistettiin muhittamalla kukkia oliiviöljyssä aurinkoisella ikkunalla pari viikkoa. Yleensä kirjallisuudessa rohtokasviksi mainitaan vain mäkikuisma, vaikka molempia lajeja on yhtä lailla käytetty rohdoksena. Viljeltynä rohtokasvina on ollut vain mäkikuisma. Kukkien ja lehtien rauhasissa olevalla punaisella väriaineella, hyperisiinillä, on masennusta torjuva ja mielialaa parantava vaikutus. Hyperisiiniä onkin käytetty mm. hormonitoiminnasta johtuvien masennusten sekä leikkauksien, sädehoidon ja sytostaattien aiheuttamien tuskatilojen hoidossa. Hyperisiini tuhoaa myös viruksia, ja mäkikuismaa on tutkittu lääkkeen löytämiseksi HIV-tartuntaan. Kuisman sisältämillä katekiinityyppisillä parkkiaineilla ja haihtuvalla öljyllä on limakalvoja supistava, bakteereja tuhoava ja arpeutumista edistävä vaikutus.
Nykyisin kuismat kuuluvat lääkeluettelon kasveihin, ja rohdosten valmistus myyntiin on mahdollista ainoastaan lääketehtaassa.