Vild mejram, kungsmynta
Wild marjoram (Oregano)
Dost
Origanum vulgare
Lamiaceae-heimo (Huulikukkaiskasvit)
Oregano
Espanjanhumala, metsämeirami, metsämirrami, nestepuna, oregano, sydämenvahvistus, tschajuheinä, uniruoho, villimeirami
Vild mejram, kungsmynta
Wild marjoram (Oregano)
Dost
Piirroskuva suurempana
Valokuva
Mäkimeirami on monivuotinen punertavakukkainen(joskus valkokukkainen) pystyvartinen ruoho, joka Suomessa kasvaa villinä maan lounaisosissa kalkkiperäisillä alueilla. Se tiputtaa siemenensä hangelle, mistä ne leviävät tuulen mukana uusille kasvupaikoille. Samalla ne naarmuttuvat jään ja lumen pintaa vasten, jolloin itämiskyky paranee. Muualla päin maailmaa mäkimeiramia tavataan luontaisena lauhkealta vyöhykkeeltä Euroopassa ja Aasiassa. Eteläinen mäkimeirami on voimakkaamman makuista kuin Suomessa kasvava. Mäkimeiramista on olemassa useita aromiltaan ja ulkonäöltään poikkeavia alalajeja. Oreganona Suomeen tuotu mauste sisältää yleensä hieman mäkimeiramia, vaikka koostuukin pääasiassa lajin Origanum onites hienonnetuista kukista. Nykyisin mäkimeiramia viljellään mauste- ja rohtokasvina, mutta suuri osa käytetystä yrtistä saadaankin edelleenkin luonnosta. Mäkimeirami sekoitetaan monesti maustemeiramiin (Origanum majorana), joka ulkonäöltään on vaatimattomampi mutta maultaan voimakkaampi kuin mäkimeiramin. Suvun nimi Origanum tulee kreikan kielen sanoista "oros" ja "ganos", jotka tarkoittavat vuorten kaunistusta. Lajinimi vulgaris tarkoittaa yleistä.
Mäkimeirami sopisi hyvin viljeltäväksi puutarhassa sekä koristeellisuutensa että hyödynnettävyytensä vuoksi. Sen kukinta-aika on pitkä, ja kukat houkuttelevat puutarhaan runsaasti kimalaisia, mehiläisiä ja perhosia (mm. neitoperhosia). Kotimaiset kannat talvehtivat hyvin ainakin Keski-Suomen korkeudelle asti, jos kasvualusta on tarpeeksi hiekkapitoinen ja talvella lunta on riittävästi. Mäkimeirami sopii myös vaikkapa amppelikasviksi tai parvekelaatikkoon; lattialaatikossa kasvatettuna se voi hyvin suojattuna menestyä talvenkin yli. Se on kaunis myös maljakossa ja kuivakukkana. Mäkimeiramia on pidetty taikakasvina, joka on antanut suojan niin noitia kuin paholaistakin vastaan.
Mäkimeirami sopii hyvinkin monenlaisten ruokien mausteeksi. Tuoreena se kannattaa lisätä ruokiin vasta valmistuksen loppuvaiheessa voimakkaan makunsa vuoksi; kuivattuna maku mietonee ja makeutuu. Yleensä mäkimeiramia on käytetty pizzoihin sekä pasta- ja tomaattiruokiin, mutta se sopii myös erilaisiin liha-, kala- ja kanaruokiin ja niiden kastikkeisiin, salaatteihin, papu-, juusto- ja munakoisoruokiin. Suomen lounaissaaristossa kalastajat ovat käyttäneet mäkimeiramia perinteisesti kalaruokien ja varsinkin silakkaruokien mausteena. Kukilla ja versoilla voi maustaa viinietikkaa, ja kaljankin maustamiseen sitä on käytetty. Omasta puutarhasta mäkimeiramin lehtiä, versonlatvoja ja kukkanuppuja voidaan nyppiä pitkin kesää mausteeksi.
Rohtona käytetään mäkimeiramin kukkivia versonlatvoja. Kasvin haihtuva öljy sisältää pääasiassa tymolia ja karvakrolia, joilla on bakteereja ja sieniä tuhoava vaikutus. Mäkimeirami kiihottaa ruokahalua, laukaisee ruuansulatuselinten kouristuksia ja edistää liman irtoamista hengitysteistä. Kasvia käytetään ruuansulatus- ja hengityselinten vaivoihin, kuten yskään, kurkunpään tulehduksiin ja ilmavaivoihin. Ulkoisesti kasvi sopii mm. haavojen, rohtumien ja hyönteisten pistojen hoitoon. Suuvetenä sitä käytetään suun ja nielun tulehduksiin. Mäkimeirami on vanha apteekkirohdos, joka tunnettiin nimellä Herba origani.
Mäkimeiramia käytetään kosmetiikkateollisuuden raaka-aineena. Se on rasvaisen ja väsyneen ihon yrtti, jota voi käyttää höyrytyksissä, kasvovesissä, naamioissa ja kylvyissä. Värikasvina siitä saadaan punaista väriä. Puutarhasta sillä on karkotettu muurahaisia ja jopa käärmeitäkin.