Sommergyllen
Common wintercress, bitter wintercress
Winterkrasse
Barbarea vulgaris
Brassicaceae-heimo (Ristikukkaiskasvit)
Narsku, ämmänruisheinä
Sommergyllen
Common wintercress, bitter wintercress
Winterkrasse
Piirroskuva suurempana
Valokuva
Peltokanankaali on monivuotinen tai joskus kaksivuotinen joutomaiden kasvi, joka ei kuulu maamme alkuperäiseen kasvistoon. Se on yleistynyt Suomessa vasta aivan 1800-luvun lopulla nurmiviljelyn tehostuessa, kun heinänsiementä alettiin tuoda maahan. Peltokanankaalin siemenet kun muistuttavat paljolti heinien ja apiloiden siementä.
Varmimmin peltokanankaalia tapaa Etelä- ja Keski-Suomen tienvarsilta ja pelloilta; pohjoisempana se on harvinainen. Ensimmäisenä vuonna peltokanankaali kasvattaa lehtiruusukkeen, ja seuraavana kesänä se kukkii loistavankeltaisin kukinnoin. Kasvin kukkiessa se on helppo tunnistaa jo aikaisen ajankohdankin perusteella, sillä runsain kukinta osuu touko-kesäkuulle. Loppukesälläkin kukkia muodostuu, mutta ne ovat paljon huomaamattomampia. Alimmissa lehdissä on ison päätöliuskan lisäksi 2 - 5 lehtiparia. Kukkiva varsi on karvaton ja haarautuu puolivälistä; loppukesän ruusukelehdet ovat karvaisia. Korkeutta kasville voi tulla 70 cm.
Kanankaalin tieteellinen sukunimi Barbarea tulee tykistön ja kaivosmiesten suojeluspyhimyksen Pyhän Barbaran mukaan. Pyhimyksen suojattien haavoja hoidettiin kanankaalin lehdillä.
Peltokanankaalia muistuttava rantakanankaali (Barbarea stricta) kasvaa Etelä- ja Keski-Suomen rannoilla ja veden vallassa olevilla niityillä. Ihmisen luomia kasvupaikkoja ovat pellonreunat, ojat ja tienvierustat. Peltokanankaalista erottavina piirteinä ovat kasvin varrenmyötäiset jäykät lidut, karvaiset kukkanuput sekä pienemmät ja kalvakamman keltaiset kukat. Kukinta-aikaa on kesä-heinäkuu. Rantakanankaalilla on alimmissa lehdissään päätöliuskan lisäksi vain 1 - 2 lehtiparia.
Monet muutkin ristikukkaiskasvit muistuttavat ulkonäöltään kanankaalia, mutta yleensä nekin ovat syötäviä, joten suurta myrkytysvaaraa sekaannuksesta ei tule. Koska kasvi kuitenkin kerätään ennen kukintaa, sen voi sekoittaa muidenkin heimojen kasveihin. Varminta on tunnistaa kasvi kukkivana, ja kerätä sitä seuraavana vuonna merkityltä paikalta.
Käyttö rohtona
Tuoreet lehdet ja siemenet vaikuttavat ruokahalua ja virtsaneritystä lisäävästi. Kasvin versoista on valmistettu haavapalsamia, jonka rohdosnimi on ollut "herba sanctae barbareae". Myös tuoreilla lehdillä voi laastaroida haavoja.