Mentha x piperita
Lamiaceae-heimo (Huulikukkaiskasvit)
Myntti, pipariminttu
Pepparmynta
Peppermint
Pfefferminze
Piparminttu on monivuotinen hienoarominen yrtti, jota viljellään paljon Euroopassa ja Amerikassa. Se on luonnonvaraisena kasvavan vesimintun (Mentha aquatica) ja vihermintun (Mentha spicata) risteymä, joka ei tee itävää siementä, vaikka kukkiikin normaalisti muiden minttujen tavoin. Talvenkestävyydeltään se on huonompi kuin vanhempansa, vaikka menestyykin hyvin talven yli Etelä-Suomessa ja pohjoisempanakin kohtuullisen varmasti. Se kasvattaa runsaasti maanmyötäisiä pitkiä rönsyjä, joista sitä on helppo lisätä. Piparmintusta on olemassa kaksi eri viljelymuotoa: vihreä- ja punertavalehtinen. Pitkän päivän kasvina se kukkii ja kasvaa pituutta, kun valoisa aika on yli 14-15 tuntia päivässä. Myös aromipitoisuus on korkeimmillaan pitkän päivän olosuhteissa. Rönsyt kasvavat enemmän lyhyen päivän aikana.
Euroopassa piparminttu tuli tunnetuksi vasta 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa,ja mentolia siitä eristettiin ensimmäisen kerran vuonna 1771 Hollannissa. Minttujen suvun nimi Mentha tulee kreikan kielen sanasta "minthe". Tarun mukaan Persefone muutti mustasukkaisuuksissaan Minthe-nimisen nymfin mintuksi.
Käyttö rohtona
Rohdoksena käytetään piparmintun lehtiä tai lehdistä tislattua eteeristä öljyä. Kasvin flavonoidit vaikuttavat suolen, sappiteiden ja virtsateiden kouristuksia laukaisevasti. Piparminttutee on suositeltavaa tavallisten ruuansulatusvaivojen ja ilmavaivojen hoitoon. Sitä käytetään myös rauhoittavana rohtona esim. hermostollisessa päänsäryssä. Piparmintun haihtuvan öljyn pääainesosa on mentholi, joka irrottaa limaa ja hillitsee hengitysteiden ja suun limakalvojen tulehduksia. Mentolilla on myös kipuja lievittävä, viilentävä ja kutinaa estävä vaikutus, sillä se vähentää reseptoreiden herkkyyttä erilaisille ärsytyksille (kosketukselle, kivulle, lämmölle, kutinalle). Mentholia käytetäänkin 1-2 %:na alkoholiliuoksena lievittämään mm. hyönteistenpistojen aiheuttamaa kutinaa.