Kåpa
Lady´s mantle
Frauenmantel
Alchemilla vulgaris -ryhmä
Rosaceae-heimo (Ruusukasvit)
Hiirenhame, huoranhame, juomakuppi, kasteheinä, kannusruoho, maarianvaippa, marianruoho, Neitsyt marian viitta, plaastarlehti, ryppylehti, röijyheinä, vanhanpiianheinä
Kåpa
Lady´s mantle
Frauenmantel
Piirroskuva suurempana
Valokuva
Poimulehdet ovat monivuotisia ja monimuotoisia ruohoja, jotka on helppo tuntea suvulleen vekkihametta muistuttavasta lehdestä. Ne ovat levinneisyydeltään eurooppalaisia. Suomessa kasvaa n. 25 poimulehtilajia, jotka eroavat toisistaan lehtimuodon, lehtien hammastuksen ja kasvin karvaisuuden perusteella. Yleisimmät lajit ovat hakamaapoimulehti (Alchemilla subcrenata), laidunpoimulehti (Alchemilla monticola) ja piennarpoimulehti (Alchemilla acutiloba). Nimet kuvaavat hyvin lajien kasvupaikkoja. Harvinainen tunturipoimulehti (Alchemilla alpina) poikkeaa lehdiltään kaikista muista sukulaisistaan, sillä lehdet ovat liuskoittuneet erillisiksi lehdyköiksi. Poimulehdet kuuluvat sukuna kauppayrtteihin. Poimulehdet ovat kuten voikukatkin täysin apomiktisia, eli siemenet muodostuvat ilman hedelmöitystä. Poimulehtien kukat ovatkin surkastuneet ja siitepöly on kelvotonta; eihän niitä enää tarvita. Koska perimäaines ei vaihdu kasviyksilöiden välillä, on syntynyt suuri joukko näitä toisistaan jossain määrin poikkeavia lajeja. Lajin määritelmä, jonka mukaan keskenään risteytymään pystyvät yksilöt kuuluvat samaan lajiin, hämärtyy poimulehtien ollessa kyseessä. Ne kun ovat umpioita, jotka eivät pysty ottamaan vastaan omaa eivätkä vierasta siitepölyä eivätkä siten risteydy millään tavoin.
Poimulehtien lehtihampaiden kärkiin erittyy pisaroita, jotka valuvat lehden kuppimaiseen syvennykseen. Jos nestettä maistaa, huomaa ettei se ole kastetta vaan kasvin aktiivisesti erittämää karvasta liuosta. Poimulehtien vesihelmillä on uskottu olevan voima muuttaa rauta kullaksi. Näistä alkemistien kokeiluista on muistona kasvin latinankielinen sukunimi Alchemilla. Muutkin kuin alkemistit uskoivat poimulehtien pisaroiden taikavoimaan. Renessanssin aikaan uskottiin, että pesu kasvin lehtinesteellä palauttaa neitojen neitsyyden ja säilyttää nuoruuden ja kauneuden.
Jättipoimulehteä (Alchemilla mollis) viljellään puutarhoissa koristekasvina. Luonnon poimulehdet sopivat myös hyvin puutarhassa viljeltäviksi sekä koristeellisuutensa että syötävyytensä vuoksi. Kasvupaikakseen poimulehti tarvitsee aurinkoisen tai puolivarjoisan paikan, jossa on kuiva tai tuore hiekkamaa. Jos poimulehteä viljelee salaattiaineeksi, kukkiva kasvusto kannattaa poistaa, jolloin kasvi tekee uusia lehtiä syksyyn asti.
Poimulehtien nuoret lehdet sopivat hyvin salaatteihin. Norjassa niitä on käytetty pinaatin asemesta. Alkukesän varjossa kasvaneet lehdet ovat parhaimman makuisia; kuivalla paikalla kasvaneissa kasveissa lehdet voivat olla sitkeitä ja kitkeriä. Lehtiä voi myös käyttää vihersilppuna leivän päällä tai kuivata teeaineksiksi. Kuivatut lehdet sopivat pieninä määrinä leivonnaisiinkin. Tuoreita ja kuivattuja kukkia ja siemeniä voi käyttää mausteena.
Rohdoksena käytetään kukinnan aikaan kerättyjä lehtiä tai koko kasvia. Poimulehdissä on runsaasti tanniini- ja katekiinityyppisiä parkkiaineita, jotka vaikuttavat limakalvoja supistavasti parantaen mm. ripulia ja ehkäisten verenvuotoja. Esimerkiksi lasten ripulin hoitoon poimulehti on hyvä rohto. Kasvin eteerinen öljy yhdessä parkkiaineiden kanssa vaikuttaa lievästi kouristuksia laukaisevasti ja tulehduksia parantavasti. Pitkällinen poimulehden käyttö lievittää kuukautis- ja vaihdevuosivaivoja. Karvasaineilla on ruuansulatusta edistävä ja ruokahalua parantava vaikutus. Poimulehteä käytetään ulkoisesti haavojen hoitoon edistämään arpeutumista ja estämään tulehduksia. Tuoreet murskatut tai käsissä pehmennetyt poimulehdet sopivat haavojen laastaroimiseen. Poimulehden tuoreista lehdistä ja juurista on ennen tehty voiteita haavojen ja lievien murtumien hoitoon. Eri poimulehtilajien lääkinnälliset ominaisuudet ovat samat. Myös eläinlääkinnässä poimulehteä on käytetty ripulin hoitoon.
Poimulehdellä on ihoa puhdistavia ja hoitavia sekä turvotusta poistavia ominaisuuksia. Kosmetiikassa sitä voidaan käyttää puhdistusmaitoihin, kasvovesiin, naamioihin, höyrytyksiin ja kylpyihin. Poimulehdellä on myös vaalentava vaikutus. Arabit ovat käyttäneet poimulehteä lähes kaikkeen kauneudenhoitoon. Myös rohtuneille ja halkeileville käsille ja jaloille sillä on pehmentävä vaikutus.
Poimulehdistä saadaan kauniin keltaista ja vaaleanvihreää väriä kasvivärjäykseen.