Trifolium pratense
Fabaceae-heimo (Hernekasvit)
Nurmiapila
Rödklöver
Red clover
Wiesenklee, Rotklee
Puna-apila on monivuotinen pysty ruohokasvi, jolla on vaalealaikkuiset kolmisormiset lehdykät. Se on alkuperäinen laji Euroopassa ja Länsi-Aasiassa. Suomessa puna-apilasta kasvaa sekä alkuperäisiä että viljeltäväksi tuotuja kantoja. Alkuperäiset kannat ovat matalampia, kovempivartisia ja aikaisemmin kukkivia kuin tuodut kannat. Timotein ohella puna-apila on tärkein rehukasvimme. Se on myös tärkeä hunajakasvi kuten muutkin apilat. Puna-apiloita pystyvät pölyttämään ainoastaan kimalaiset, joiden pitkä kieli ulottuu kukkateriöiden torvessa olevaan meteen.
Apiloiden suvun tieteellinen nimi Trifolium tarkoittaa kolmilehtistä. Apilat kuuluvat hernekasveihin, joiden juurissa on ilmakehän typpeä hyödyntäviä juurinystyräbakteereja. Apilat lisäävät maaperän typpivaroja, joten ne ovat hyviä esikasveja typpeä runsaasti tarvitseville pelto- ja puutarhakasveille.
Metsäapila (Trifolium medium) on Suomessa alkuperäinen metsänlaiteilla viihtyvä laji. Se eroaa puna-apilasta soikeiden ja laikuttomien lehtiensä sekä harsumman kukintonsa perusteella. Sitä voi kerätä myyntiin puna-apilan joukkoon. Alsikeapilaa (Trifolium hybridum) viljellään yleisesti nurmikasvina. Se on paljolti puna- ja valkoapilan välimuoto, joiden risteymäksi Linnekin sitä virheellisesti luuli. Alsikeapilan kukat ovat vaaleanpunaisen ja valkoisen kirjavat. Sitä ei saa kerätä myyntiin puna- eikä valkoapilan joukkoon. Kelta-apila (Trifolium aureum) ja musta-apila (Trifolium spadiceum) eroavat selvästi puna-apilasta kukkien värin perusteella. Molemmat lajit tulivat kasvustoomme karjatalouden myötä mutta luonnonniittyjen harvinaistuessa ovat taas alkaneet hävitä luonnostamme.
Puna-apiloiden lehdissä on korkea valkuais- ja C-vitamiinipitoisuus. Nuoret lehdet sopivat salaatteihin, keittoihin ja muhennoksiin. Kukat sopivat teeaineksiksi; onpa niistä tehty viiniäkin. Kukissa oleva mesi antaa teelle miellyttävän maun, ja apilankukista valmistettu tee on turvallista käyttää jokapäiväisissäkin teesekoituksissa. Kuivattuja ja jauhettuja apilankukkia voi hyödyntää myös leipä- ja sämpylätaikinoissa, ja ne ovat olleet yleisesti hätäravintoakin. Varsinkin Irlannissa puna-apilan käyttö leivänjatkeena on ollut yleistä. Puna-apilasta tehty leipä tunnetaan siellä chambrock-nimellä.
Puna-apilaa on käytetty limaa irrottavana rohtona hengitysteiden vaivoihin, hinkuyskään, lisäämään virtsaneritystä ja hiostavana rohtona. Kukkien sisältämillä flavoneilla ja isoflavoneilla on limaa irrottava ja virtsaneritystä lisäävä vaikutus. Eläinkokeissa isoflavoneilla on havaittu olevan myös estrogeenisiä ominaisuuksia, ja nykylääketieteen tutkimusten perusteella puna-apilan flavoneilla on syöpäkasvainten kasvua estäviä vaikutuksia. Ulkoisesti puna-apilan kukkia on käytetty haavojen ja peräpukamien hoitoon sekä limakalvojen tulehduksiin.
Kosmetiikassa puna-apilaa on käytetty ihoa puhdistavien, pehmentävien ja supistavien ominaisuuksiensa ansiosta kasvovesiin, ihoöljyihin, kylpyihin ja höyrytyksiin. Kukista tehty puurohaude pehmentää ihon kovettumia. Puna-apila sopii myös ärtyneen päänahan hoitoon.
Apiloiden tuoreista lehdistä saadaan vaalean kellanvihreää väriä kasvivärjäykseen.