Rohtoraunioyrtti

Symphytum officinale
Boracinaceae -heimo (Lemmikkikasvit)

Luidennitoja, mustajuuri, räkäjuuri, saraseenijuuri

Vallört
(Common) Comfrey
Beinwell

Yleiskuvaus

Rohtoraunioyrtti on kookas, reheväkasvuinen, pehmeäkarvainen, monivuotinen yrtti, joka viihtyy ravinteikkaalla ja kostealla kasvualustalla. Voimakkaan juurakkonsa ansiosta se pysyy sitkeästi paikallaan vuosikymmeniä. Kasvin kukinto on aluksi punertava yksipuolinen kiemurainen viuhko, joka vanhetessaan muuttuu sinertävämmäksi. Myös valkokukkaisia muotoja on olemassa. Kasvia voi tavata Etelä-Suomesta vanhan viljelyn jäänteenä niityiltä ja joutomailta, sekä luonnonvaraisempana rannoilta ja jokien varsilta.

Rohtoraunioyrtti on vanha lääkekasvi, jota Suomessakin on viljelty jo vuosisatoja. Mieltymyksestä kasvaa kiviraunioissa kasvi on saanut suomalaisen nimensä. Rohtoraunioyrtti on ollut tärkeä kasvi luunmurtumien hoidossa. Tähän viittaa suvun tieteellinen nimi Symphytum, joka tulee kreikan kielen yhteen liittämistä tarkoittavasta sanasta "symphyein". Toisaalta yhteen liittäminen voi myös tarkoittaa lehtien liittymistä johteisesti eli siipipaltteisesti yhteen varren kanssa. Rohtoraunioyrtistä käytetty nimi "mustajuuri" on epäjohdonmukainen ja aiheuttaa sekaannusta mykerökukkaisiin kuuluvan oikean mustajuuren (Scorzonera hispanica) kanssa, jota viljellään juurikasvina. Räkäjuuri-nimitys viittaa keitetyn juuren limautumiseen. Rohtoraunioyrttiä saa myydä vain apteekista.

Näköislajit

Koristekasvina viljeltävä tarharaunioyrtti (Symphytum asperum) eroaa rohtoraunioyrtistä siipipalteettomien lehtiensä perusteella. Se on myös kookkaampi ja karkeakarvaisempi. Ruotsinraunioyrtti (Symphytum x uplandicum) on edellisten lajien risteymä, joka on erittäin monimuotoinen ja muistuttaa vaihtelevasti kumpaakin risteymävanhempaansa. Sitä voi tavata harvinaisena Etelä-Suomesta.

Käyttö rohtona

Rohdoksena käytetään yleensä kasvin juurta, joka kerätään keväällä tai myöhään syksyllä. Tärkein rohtoraunioyrtin vaikuttavista aineista on allantoiini, joka edistää ihon paranemista ja haavojen arpeutumista, estää tulehduksia sekä lisää virtsaneritystä. Juuret sisältävät runsaasti kasvilimaa (n. 30%), joka pehmittää ihoa ja lievittää kutinaa. Raunioyrtti on ollut perinteisesti haavojen, luunmurtumien ja mustelmien rohto. Tuoreilla survotuilla juurilla on hoidettu vaikeasti paranevia haavoja, ja juurista tehtyä keitettä on käytetty kääreiden muodossa haavojen ja avoimien luunmurtumahaavojen hoitoon. Kuivatusta hienoksi jauhetusta juuresta voi tehdä myös puuroa murtumakohtien ympärille. Raunioyrttiä käytetään lisäksi reumaattisten vaivojen, nivelvaurioiden ja hermosärkyjen hoitoon. Lehtiä voi käyttää hauteina ja uutteina ulkoisesti samoihin tarkoituksiin kuin juuria. Joissakin maissa suositaan lehtien käyttöä myös sisäisesti.

Varoitukset

Rohtoraunioyrtin juuria ei saa nauttia sisäisesti, sillä ne sisältävät pyrrolitsidiinialkaloideja, jotka voivat aiheuttaa maksavaurioita, syöpää sekä laskimotukkeumia. Ulkoisessa käytössä alkaloidien imeytyminen ihon läpi on vähäistä.

Muu käyttö

Raunioyrttien lehdet sisältävät erittäin paljon valkuaisaineita, mistä syystä niitä käytetään monissa maissa karjanrehuna. Komposti- ja katemateriaalina sekä yrttikäytteenä raunioyrtit ovat erinomaisia runsaan kaliumpitoisuutensa vuoksi. Varsinkin tomaatti ja peruna hyötyvät raunioyrtistä.

Viljelyohjeet