Käyttö ja markkinat

Salvia on monivuotinen puolipensas, joka on kotoisin Välimeren alueelta. Sen viljelyä Suomessa rajoittaa huono talvenkestävyys varsinkin vähälumisilla alueilla. Sitä viljelläänkin enimmäkseen yksivuotisena. Salvia voi kuitenkin talvehtia eteläisessä Suomessa peitettynä. Lehtiä käytetään mausteena sekä tuoreena että kuivattuna. Salvia on myös rohtokasvi. Suurimmat tuottajamaat ovat Jugoslavia, Albania ja Turkki. Salviaa käytetään taas eniten Englannissa, Saksassa ja Yhdysvalloissa. Suomeen tuodaan kuivattuja lehtiä vuosittain 1 - 2 tonnia. Luonnonmukaisesti viljellyn salvian hinta on ainakin Keski-Euroopassa moninkertainen tavanomaisesti tuotettuun verrattuna.

Viljelyedellytykset

Salvia viihtyy suhteellisen aurinkoisella ja kuivalla kasvupaikalla kunhan kasvualusta on syvämultainen ja kalkkipitoinen (pH vähintään 6,3). Varhaissatoa saadaan vain kasvihuoneesta. Keski- ja Pohjois-Suomessa salvia tarvitsee kateharson suojakseen kannattavan sadon saamiseksi. Lannoituksen suhteen kasvi on melko vaatimaton. Sille voi antaa 2 - 3 kg kompostia neliölle (Galambosi) tai 30 - 50 kuutiota hehtaarille (Lääperi). Koska salvia kestää varjostustakin, sitä voi kasvattaa myös marjapensaiden rivivälikasvina.

Lisäys

Salviaa lisätään yleensä taimikasvatuksen kautta. Kylvö tehdään toukokuussa ruukkuihin 2 - 6 siementä kuhunkin. Salvia itää melko hitaasti ja vaatii 6 - 8 viikon taimikasvatusajan. Istutustiheydeksi sopii 30 x 30 cm. Jos taimet istutetaan muovikatteeseen, niitä menee 9 -12 kpl neliölle. Salvia voidaan myös kylvää Etelä-Suomessa suoraan avomaalle kesäkuussa 30 - 35 cm:n rivivälein. Siementä kuluu aarille 150 - 200 g. Avomaallekin kylvetty salvia tuottaa hyvinä kesinä runsaan sadon.

Jos salvia sattuu menestymään talven yli, se kukkii ja kylväytyy itse uudelleen. Nuoret taimet talvehtivat usein paremmin kuin vanhat puutuneet kasvit. Jos salviaa ottaa syksyllä kellariin talvehtimaan , kasvista voi leikata pistokkaita kevättalvella. Lämpimässä ja kosteassa pistokkaat juurtuvat melko pian.

Kasvihuoneviljelyssä salvialle sopii pohja-, penkki- tai ruukkuviljely. Rehevämmän kasvun vuoksi kylvö- ja istutusvälit on syytä jättää suuremmiksi kuin avomaalla viljeltäessä.

Hoito

Tuholaisia on eniten kuivuuden vaivaamissa ja vanhoissa kasveissa. Viljeltäessä salviaa monivuotisena kasvit täytyy peittää hyvin talveksi esim. turpeella. Lunta pitäisi olla myös tarpeeksi paksu kerros. Versojen leikkaaminen lopetetaan elokuussa, jotta kasville jäisi voimia talvehtimiseen. Keväällä ennen kasvuunlähtöä salviat pitää leikata matalaksi, jotta ne versoisivat kunnolla.

Sadonkorjuu ja käsittely

Yksivuotinen salvia korjataan elo-syyskuussa; talvehtineista salvioista voi saada kaksikin satoa kesässä. Sato korjataan ennen kasvien kukkimista joko käsin tai korjuukoneella. Sopiva kuivatuslämpötila on +35 °C. Lehdet kuivuvat melko nopeasti. Kasvimassaa on pöyhittävä päivittäin, jotta lehdet eivät liimaantuisi kiinni toisiinsa. Jos lehdet on leikattu erikseen ilman varsia, kuivattu yrtti on lähes myyntikelpoista. Pitkät varret on lajiteltava pois kuivasta yrtistä. Käsiteltäessä kuivattua salviaa on syytä käyttää pölyn takia hengityssuojaimia. Koska salvian aromi on vahva, se on pakattava erittäin tiiviisti.

Satoisuus

Salvian tuoresato on 50 - 100 kg aarilta. Jos salvia talvehtii, myöhempien vuosien sato on ensimmäistä vuotta huomattavasti parempi. Kuivattua yrttiä saadaan ensimmäisenä vuonna 5 - 10 kg aarilta ja myöhempinä vuosina n. 20 kg aarilta.

Lääperin mukaan tuoresato on ensimmäisenä vuonna 0 - 20 tn/ha, mikä kuivattuna vastaa 0 - 5 tonnin hehtaarisatoa ja lajiteltuna 0 - 3 tn/ha. Toisena vuonna sato on tuoreena 15 - 25 tn/ha, kuivattuna 3 - 6,5 tn/ha ja lajiteltuna 1,8 - 4 tn/ha. Siemensatoa on mahdollista korjata toisesta vuodesta lähtien 2 - 4 kg/ha.

Lähteet:

Bertalan Galambosi: Mauste- ja rohdosyrttien luonnonmukainen viljely, Helsinki 1995.
Bertalan Galambosi: Luonnonmukainen yrttiviljely. Helsinki 1993.
Seija Hälvä: Mausteita omasta maasta. Rauma 1986.
Ulla Lehtonen: Ullan maustekasvimaa. Keuruu 1989.
Veli-Matti Lääperi: Rohdos- ja maustekasvit, Tuotannollisen luonnonmukaisen viljelyn ohjekirja. Porvoo 1995.
Ursula Pelttari: Ryytimaa. Juva 1995.